Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Pieni talo -kirjat
Matkakertomukset
Omaelämäkerta
Muita kirjoja
Sekalaiset
Lauran kirjat
Pieni talo -kirjat
orig / suom ajanjakso Lauran ikä
Pieni talo suuressa metsässä
1932 / 1961 1871-72 4-5Farmarin lapset 1933 / 1973 1866-67
Pieni talo preerialla 1935 / 1957 1869-70 2-3
Luumujen poukama 1937 / 1964 1874-76 7-9
Hopeajärven rannalla 1939 / 1966 1879-80 12-13
Pitkä talvi preerialla 1940 / 1969 1880-81 13-14
Pieni kaupunki preerialla 1941 / 1975 1881-82 14-15
Onnen kultaiset vuodet 1943 / 1974 1883-85 15-18
Neljä ensimmäistä vuotta 1971 / 1977 1885-89 18-22
Suomentamattomat matkakertomukset
orig / suom ajanjakso Lauran ikäOn the way home 1962 / ei 1894 27
West from home 1974 / ei 1915 48
A little house traveler 2006 / ei 2006 64
Alkuperäinen vanha omaelämäkerta
orig / suomPioneer Girl: The Annotated Autobiography 2014 / ei
Laura päätti kuitenkin työstää pienen osan tuosta kirjoituksesta kuvalliseksi lastenkirjaksi nimeltään When grandma was a little girl. Tämä kirja keskittyi Charlesin Lauralle ja isosisko Marylle kertomiin tarinoihin heidän ollessa pieniä lapsia Big Woodsissa. Se kasvoi pikkuhiljaa nykyiseen muotoonsa ja julkaisuvalmiiksi Little house in the Big Woods – Pieni talo suuressa metsässä -kirjaksi vuonna 1932.
Seuraavana vuonna Laura kirjoitti tarinan aviomiehensä Almanzon lapsuudesta ja tämän jälkeen jatkoi vuosikymmenen ajan omaa tarinaansa kirja kirjalta vuoteen 1943 asti, jolloin syntyi These happy golden years – Onnen kultaiset vuodet. Tässä kirjassa nuori Laura menee naimisiin ja samalla päättyy Pieni talo -sarja.
Pian kirjoja käännettiin jo mm. japaniksi ja saksaksi ja ne saavuttivat laajaa suosiota ympäri maailmaa. 1953 julkaistiin uudet, nykyiset kuvitukset sisältävät versiot ja tunnettavuus kasvoi entisestään. 1971 julkaistiin vielä yksi täysin uusi kirja The first four years – Neljä ensimmäistä vuotta, jonka käsikirjoitus löydettiin vasta Lauran kuoleman jälkeen ja julkaistiin siis yli kaksikymmentä vuotta kirjoittamisen jälkeen. 1970- ja 1980-luvuilla Michael Landonin televisiosarja teki Ingallsien ja varsinkin Lauran nimestä entistäkin tunnetumman, ja kirjojen suosio sai uuden nosteen. Tähän päivään mennessä käännöksiä löytyy jo noin 50 eri kielellä.
Ensipainokset
Vaikka kyseessä on ehkä maailman kuuluisin lasten- ja nuortenkirjasarja, edes kovin moni amerikkalainen ei ole koskaan nähnyt vilaukseltakaan alkuperäisiä kirjoja. Lähes parikymmentä ensimmäistä vuotta kirjoja myytiin aivan erinäköisinä kuin nykyään. Kun kirjat ilmestyivät, niiden kuvittaja oli Helen Sewell, joissain kirjoissa oli apulaiskuvittajana Mildred Boyle. Vasta vuonna 1953 kirjat saivat nykyisen ulkoasun kun Garth Williamsin piirtämät uudet painokset ilmestyivät kauppoihin. Tästä luonnoksesta on sitten tehty Suomessakin useita painoksia vuosien varrella, mutta alkuperäiset kuvat ja kirjan kannet ovat tyystin kadonneet.
Kirjojen rehellinen ja yksityiskohtainen kerrontatapa tekee niistä mielenkiintoisia historiallisia ja aikakauden henkeä kuvaavia yhteiskunnallisia dokumentteja, ja samalla viihdyttävää luettavaa. Pieni talo -kirjat ovat kiinnostaneet lapsilukijoiden lisäksi myös tutkijoita, koska ne ovat harvinaislaatuinen esimerkki uudisraivaajakirjallisuudesta, joka on kirjoitettu lapsen näkökulmasta.
Yhdysvaltojen Lasten kirjastopalvelujen yhdistys (Association for library service to children) on jakanut vuodesta 1922 lähtien vuosittain mielestään vuoden parhaan lastenkirjan kirjoittajalle Newbury mitalin. Mitalin saajan lisäksi muutamille parhaille ehdokkaille annetaan kunniamaininta, joka sekin on varsin arvostettu saavutus. Laura Ingalls Wilder on palkinnon lähes 90 vuoden historian aikana eniten juuri näitä kunniamainintoja kerännyt kirjailija. Varsinaista pääpalkintoa hän ei koskaan saanut, mutta kunniamaininnan saivat kirjat Luumujen poukama (palkittu vuonna 1938), Hopeajärven rannalla (1940), Pitkä talvi (1941), Pieni kaupunki (1942) sekä Onnen kultaiset vuodet (1944).
Mielipide
Itse tutustuin ensi kertaa Ingalls Wilderin kirjoihin vasta lähes kolmekymppisenä. Vaikka kyseessä onkin lasten- ja nuortenkirjasarja, nämä yllättivät kohtuullisen positiivisesti. Mitään odotetun kaltaista lapsellista hömppää tai hunajaista perheidyllin kuvausta kirjoista ei löydy etsimälläkään. Sen sijaan vilpittömän rehellinen ja aika ajoin ehkä vähän naiivikin kerrontatapa jättää kyllä koukkuun pahasti.Sarjan aloitus Suuressa metsässä on mielenkiintoinen ainoastaan historiallisessa mielessä. Itse tarina ei odotuksista huolimatta juurikaan etene. Sen sijaan takautuvasti kerrotaan tarinoita, joiden kohdalla vain parissa huomaa uppoutuvansa. Muutamat mielenkiintoiset kuvaukselliset yksityiskohdat jäävät kuitenkin päällimmäisinä mieleen, ja muut vähemmän jännät tarinat unohtuvat onneksi taka-alalle.
Toinen kirja P-t-preerialla on jo huomattavasti mielenkiintoisempi kertomalla enemmän "nykyhetkestä" ja viemällä tarinaa jouhevasti eteenpäin. Osin huomaa jännittävänsä aivan tosissaan mitä seuraavalla sivulla tapahtuu... Varsinkin tarinat intiaanien ja susien ahdisteluista saattavat olla hyvän mielikuvituksen omaaville lapsilukijoille jo lähes liiankin jänniä.
Luumujen poukama on viimeistään se kirja, joka on pakko aloittaa ja yhtä pakko lukea kerralla loppuun. Tarina jatkuu kronologisesti pihdeissään pitävästi eikä kirjaa kerta kaikkiaan voi lopettaa kesken ja käydä nukkumaan. Jokainen päivä tuo uutta tullessaan eikä lukiessaan todellakaan tiedä mitä milloinkin tuleman pitää.
Hopeajärvi alkaa mielenkiintoisesta tilanteesta, jossa Mary on juuri sokeutunut ja Charles lähtee matkatöihin. Koko kirja etenee vauhdilla eikä tylsää hetkeä vietä Ingallsin perhe, eikä lukija. Jatkuvasti muuttuvia elinoloja kuvataan tarkasti ja elämä muuttuukin laidasta laitaan lyhyen ajan sisällä. Suurenmoisen mielenkiintoinen kirja, joka kaikin puolin lienee sarjan paras.
Vaan eipä paljon huonommaksi jää Pitkä talvikaan. Tämä kirja sijoittuu lähes yksinomaan hytisevän kylmään olohuoneeseen. Vaikka periaatteessa mitään ei tapahdu, silti kirjan jännitys on hitchcockmaisesti alusta loppuun huomattava. Sarjan jännittävin osa, jonka aikana yllättyy kerta toisensa jälkeen.
Pieni kaupunki vihdoin tuo Almanzon odotetusti lukijoiden lisäksi myös Lauran elämään. Tarina etenee edelleen vauhdilla ja koukku kirjan lopussa pakottaa aloittamaan Kultaiset vuodet heti perään. Klassikkotarinat hyisistä rekiajeluista ja ankeasta työpaikasta kerrotaan vangitsevan upealla tavalla, joka saa ahnehtimaan ja lopulta pettymään kun viimeinen sivu kääntyy.
Neljä vuotta antaa vielä lisäherkkua varsinaisen urakan päälle, mutta Farmarin lapset lässäyttää tunnelman poistamalla jatkuvuuden tunnun sekä kertomalla tarinaa, joka totta puhuttuna ei kiinnosta Lauran oman lapsuuselämänkerran jälkeen juuri lainkaan.
Way home on englanninkielentaitoisille lämpimästi suositeltava kirja. Se kertoo sanatarkasti Lauran ajatuksista matkalla kohti suurta tuntematonta tulevaisuutta. Onnistumisen ja täydellisen perikadon raja oli monasti hiuksenhieno...
West from home antaa niinikään aikakaudesta tarkan ja sangen mielenkiintoisen kuvauksen. Ällistyneen ihmisen sanavalinnoista ja monen arkin mittaisista kirjeistä käy hyvin ilmi Lauran aito ihmetys suuren maailman ihmeitä kohtaan.
Jos alun "lapsellisehkot" tarinat jaksaa läpi kahlata, saa varmasti sarjan aikana vastinetta odotuksilleen. Myös televisiosarjan ystävien kannattaa tutustua näihin helppolukuisiin kirjoihin, sillä tarinoista löytyy useita mielenkiintoisia yksityiskohtia televisiosta tuttuihin hahmoihin ja tapahtumiin liittyen. Vasta kirjat luettuaan ymmärtää miksi miljoonat ja taas miljoonat ihmiset rotuun, sukupuoleen tai ikään katsomatta ovat tarinoiden parissa viihtyneet jo vuosikymmeniä. Ja tulevat varmasti vielä pitkään viihtymään.
o. / yp ( 8/2003 )