|
 
|
| |
Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotimatka 1894
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset |
|
Lauran muuttomatkat
Lauran lapsuudesta puhuttaessa muutto ei tarkoittanut Lauralle ihan samaa kuin meille tänä päivänä. 1800-luvun muuttaminen oli seikkailu, joka kesti
pahimmillaan kuukausia. Tai kuten Ingallsien kohdalla, pienien välistoppien kanssa koko muutto saattoi kestää jopa vuoden päivät ennen kuin saavuttiin määränpäähän.
Lisäksi matkaa vaikeuttivat mm. tulvivat joet, intiaanit, rajaseudun ryöstelevät ja murhaavat lainsuojattomat eivätkä olosuhteetkaan aina olleet otolliset.
Sairastumiset ja loukkaantumiset saattoivat olla kohtalokkaita, ja monesti perille saapui pienempi seurue kuin matkalle lähti.
|
|
|
Lapsuuden muutot 1868–79
|
|
|
Kesä 1868
Big Woods, Pepin (Wisconsin) » Chariton County (Missouri)
Laura pääsi ensimmäiselle muuttomatkalleen vain puolentoista
vuoden ikäisenä. Wisconsinin kotitila mökkeineen
myytiin ja perhe starttasi kahden pienen tyttärensä kanssa
länteen Missourin osavaltion puolelle. Matka vei Wisconsinista Minnesotan ja Iowan halki pitkälle Missourin puolelle.
Tai oikeastaan suuntanahan
oli etelä, mutta isä Charlesin haaveena oli läntinen rajaseutu
Kansasissa, jota kohti lähdettiin taapertamaan.
|
|
Kesä 1869
Chariton County (Missouri) » Montgomery County, Independence (Kansas)
Missourissa vietetty vuosi muodostui vain välipysähdykseksi, josta historianlehdet tietävät erittäin vähän. Ei oikeastaan yhtään mitään itse asiassa.
Täältä matka jatkui seuraavana kesänä päättyen lopulta eteläiseen Kansasiin Independencen lounaispuolelle, jonne nousi se varsinainen
kuuluisaakin kuuluisampi pieni talo preerialla. Täällä elivät naapureina intiaanit ja täällä syntyi perheen kolmas
tyttö Carrie.
|
|
Elo-syyskuu 1870
Montgomery County, Independence (Kansas) » Big Woods, Pepin (Wisconsin)
Syksyn tullen intiaanien käytös muuttui levottomammaksi ja lopulta
tilanne oli niin uhkaava, että Charles päätti kuljettaa nyt kolmen
tyttären pesueensa takaisin useiden sukulaisten luo vanhaan tuttuun
Pepinin Big Woodsiin. Ensimmäinen Lauran kaikkiaan kolmesta "ympyrämuutosta" palasi lähtöpisteeseensä.
|
|
Helmikuu 1874
Big Woods, Pepin (Wisconsin) »
Lake City (Minnesota)
Helmikuussa 1874 alkoi jälleen matka länteen. Tosin aluksi vain pienen
matkan verran. Pepin-järvi (siis Mississippi joki) ylitettiin
ja asetuttiin pariksi päiväksi vastarannan Lake Cityn kaupungin
hotelliin. Tästä jatkettiin pian Lake Cityn ulkopuolelle lyhyt siirtymä
autioituneeseen taloon, johon jäätiin odottamaan kevättä ja suotuisampia
matkustuskelejä.
|
|
Kevät 1874
Big Woods, Pepin (Wisconsin) » Walnut Grove (Minnesota)
Ilmojen lämmettyä jatkui taivallus eteenpäin kohti Minnesotaa.
Keväällä aikaisin saavuttiin Walnut Groven kaupunkiin, johon Plum Creekin alueelle
asetuttiin parin vuoden ajaksi.
Täällä syntyi perheen neljäs lapsi ja ainoa poika Frederic.
|
|
Heinäkuu 1876
Walnut Grove (Minnesota) » South Troy (Minnesota)
Pari peräkkäistä tuhoutunutta satoa pakottivat Ingallsit lähtemään
Walnut Grovesta heinäkuussa 1876. South Troyssa asui Peter-setä
perheineen, joiden luona pidettiin majaa kesän loppuun. Täällä Freddie
kuoli pitkän sairastelun jälkeen.
|
|
Syksy 1876
South Troy (Minnesota) » Burr Oak (Iowa)
Pian Freddien kuoleman jälkeen jatkettiin matkaa suunnitellusti kohti Iowan Burr Oakia ja siellä odottavaa työpaikkaa. Täällä odotti työ Steadmanien
hotellissa, jonne myös muutettiin asumaan.
|
|
Syksy 1877
Burr Oak (Iowa) » Walnut Grove (Minnesota)
Burr Oakissa ei mennyt juuri mikään putkeen. Hotellista koitti nopeasti muutto parin
kadunvälin päähän ruokakaupan yläkertaan, ja sieltä lopulta vuokrataloon kaupungin ulkopuolelle, jossa syntyi viides ja viimeinen lapsi Grace.
Työ ei kannattanut, velat kasvoivat eikä kaupunkikaan miellyttänyt.
Niinpä eräänä syysyönä perhe karkasi velkojiaan yön pimeyteen suuntana vanha Walnut Groven kotiseutu Minnesotassa.
Keskilännen kierros Walnut Grovesta Walnut Groveen palasi kotiin.
|
|
Syyskuu 1879
Walnut Grove (Minnesota) » De Smet (Dakota)
Lauran ensimmäinen junamatka. Rautateitä seuraava ja Ingallsien viimeinen, kaikkiaan lähes 180 kilometrin mittainen
muuttomatka Dakotan Hopeajärven rannalle syntyvään De Smetin kaupunkiin. Isä Charles oli mennyt länteen jo aiemmin
rautatielle töihin, ja syksyllä loput perheestä seurasi perässä.
|
|
|
|
Muutot Almanzon kanssa 1890–94
|
|
|
Kevät 1890
De Smet (Dakota) » Spring Valley (Minnesota)
Laura ja Almanzo menivät naimisiin 1885. Tämän jälkeen De Smetin uudistilalla koetut monet menetetyt sadot, tulipalot ja lapsen kuolema
olivat heille tarpeeksi. Kolmevuotias tytär Rose napattiin mukaan ja perhe
hyppäsi tien päälle keväällä
1890. Majapaikaksi vaihtui Almanzon vanhempien koti Minnesotan Spring Valleyssa.
|
|
Syksy 1891
Spring Valley (Minnesota) » Westville (Florida)
Floridaan aiemmin muuttanut
Peter-setä suositteli sikäläistä ilmastoa, jonka ajateltiin tekevän
Almanzon häilyvälle terveydentilalle hyvää. Kolmen hengen perhe muutti
nyt syvään etelään,
jolloin vuorostaan Rose sai kokea ensimmäisen junamatkansa.
|
|
Elokuu 1892
Westville (Florida) » De Smet (Dakota)
Floridassa ei viihdytty sitten lainkaan. Olo oli turvaton, kaupunkiin ei sopeuduttu, Laurasta ei pidetty eivätkä Wilderit saaneet solmittua juuri
lainkaan ystävyyssuhteita. Juna toi heidät pian takaisin pohjoiseen. Tuttuun ja turvalliseen De Smetiin palattiin
vain vuoden Floridassa asumisen jälkeen.
Ensiasunto De Smetissä oli Charlesin ja Carolinen kaupunkiasunto, josta
muutettiin pian omaan kotiin. De Smetistä startannut ja De Smetiin
päättynyt
muuttosarja oli Lauran kolmas ja viimeinen maantieteellisesti
myötäpäivään pyörinyt ns. ympyrämuutto.
|
|
Heinä-elokuu 1894
De Smet (Dakota) » Mansfield (Missouri)
Maanviljely ei enää onnistunut Almanzon huonon kunnon vuoksi, ja
kaukana houkutteleva missourilainen pienviljely sai vankkurit liikkeelle aikaisin maanantaiaamuna 16.7.1894.
Uuteen ja lopulliseen kotikaupunkiin saavuttiin vasta 30.8. Mansfieldissä tehtiin vielä useita pikku muuttoja:
vankkurileiristä maatilalle, edellisen asukkaan kyhäämästä
maalattiaisesta mökistä uuteen itse
rakennettuun taloon, maatilalta kaupunkiasuntoon, josta kymmenen vuoden
jälkeen takaisin, pari muuttoa vanhan puutalon
ja uuden kivitalon välillä, ja kertaalleen jopa koko talokin muutti
tukkien päällä pyörien vanhasta sijainnistaan mäen laelle.
Päivien tai
jopa viikkojen mittaiselle suurelle muuttoseikkailulle ja uuden kodin etsimiselle Laura ei
kuitenkaan enää Mansfieldiin saavuttuaan koskaan joutunut.
Tai Ingallsien pioneeriveren luonteen tuntien voi kai sanoa, ettei koskaan enää PÄÄSSYT.
|
| |
|
|
|
|