Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Kotimatka 1894
Lauran päiväkirja 17.7. – 30.8.1894
sivu 1 – prologi
Elettiin vuotta 1893. Lauran ja Almanzon talous oli syvässä ahdingossa eikä tilannetta lainkaan helpottanut se, että he molemmat sairastuivat vakavasti kurkkumätään. Rose kiikutettiin pitkäksi aikaa isovanhemmille, jotta vanhemmat saisivat rauhassa ajan kanssa parantua, mutta Almanzo koki taloudellisen ahdingon terveyttään vakavammaksi pulmaksi. Hän ei pysynyt kehotusten mukaisesti vuoteessa vaan ryhtyi jälleen nopeasti raskaisiin töihin. Aivan liian aikaisin. Hän sai vakavan sairaskohtauksen ja halvaantui osittain koko loppu elämän ajaksi.
Ei auttanut muu kuin muuttaa maatilalta vuokrataloon De Smetin keskustaan. Laura teki ompelijan töitä säästöjä hankkiakseen, kun Almanzo jatkoi ontuen omia askareitaan. Hän työskenteli nyt mm. maalarina, ajurina, kirvesmiehen ja myymälänhoitajan hommissa ja oli myös valamiehistön jäsen. Suunnitteilla oli muutto paremman elämän toivossa "Suuren punaisen omenan maahan" heti kun vain olisi tarpeeksi rahaa muuttoa varten. Eräs herra Sherwin oli vieraillut kaukana maassa, josta lähetti kuvia suurista isoista punaisista omenoista kertoen maan olevan täällä kaikkialla yhtä hedelmällistä. Kuvissa oli suuri talorypäs, jolle oli Rosen mielestä annettu hämmentävä nimi Mansfield, Miehen pelto.
Lauran, Almanzon ja Rosen ikiaikaiset tutut ja De Smetin naapurit herrasväki Cooley kahden poikansa kanssa suunnitteli samaa matkaa. Paul oli pojista kymmenvuotiaana vanhin ja pari vuotta nuorempi George kuopus. Silti Rose Wilder oli tämän lapsilauman pomo vaikka olikin nuorin, sillä olihan hän tyttö. Cooleylla oli matkaan lähdössä kahdet vankkurit ja Paulin oli tarkoitus ajaa toista.
Lauralla oli nyt säästössä 100 dollaria. He arvelivat tämän olevan tarpeeksi uuden elämän aloittamiseen. Säästöt vaihdettiin yhdeksi sadan dollarin seteliksi, joka sitten piilotettiin puisen kirjoitusalustan laatikkoon. Tämä oli suuri salaisuus eikä Rosekaan saanut edes koskea koko laatikkoon muuten kuin Lauran ensin avattua sen. Wilderien lisäksi vain Cooleyt tiesivät tuosta setelista. Rosea oli jyrkästi kielletty puhumasta asiasta kenellekään vaikka mikä olisi.
Lauran vanha kirjoituslaatikko
Varsinainen muuttokuorma pakattiin vankkureihin ensin pohjalle. Tämän päälle tuli petivaatteet, joiden päälle lopuksi päivittäin matkan aikana tarvittavat tarvikkeet: pöytä, tuolit, kirjoituspöytä sekä keittiötarvikkeet; mukit, kupit, astiat, lautaset, pannut, kattilat... Mukana tietysti myös Charlesin lahjoittama leirikamiina sekä Maryn erolahjaksi kutoma riippumatto.
Aikaisin aamunkoitteessa jätettiin hyvästit Charlesille, Carolinelle, Marylle, Carrielle ja Gracelle. Kaikki vilkuttivat pitkään seuraten katseellaan vankkureita näkymättömiin. Tuohon aikaan tällaiset jäähyväiset merkitsivät käytännössä hyvin usein eroa perheenjäsenistä ja rakkaista koko lopun elämän ajaksi.
Cooleyn kahdet vankkurit menivät edeltä Paulin ajama näistä jäljempänä. Tammat vetivät Wilderien vankkureita perässään niiden varsat Pet ja Prince. Matka pois kaikesta tutusta ja turvallisesta kohti täyttä tuntematonta oli alkanut. Pois De Smetistä kohti Suuren punaisen omenan maata.
Reitti De Smetistä Mansfieldiin