Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Almanzo Wilder
Rose Wilder Lane
Ingalls-historia
Wilder-historia
Eliza Jane Wilder
Lauran perhe
isovanhemmat
isoisovanhemmat
setiä ja tätejä
aviomies ja tytär
Almanzon perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Eliza Jane Wilder
Eliza Jane Wilder oli Laura Ingallsin opettaja sekä myöhemmin hänen aviomiehensä vanhempi sisar. Hänet tunnetaan Almanzo Wilderin määräilevänä
isosiskona kirjasta Farmarin lapset, mutta myös kirjan Pieni kaupunki preerialla Laura ja Carrie Ingallsin ilkeänä ja epäpätevänä opettajana.
Tämä kuvaus hänestä on varsin kyseenalainen. Laura myönsi avoimesti, ettei koskaan pitänyt opettajastaan eikä avioliitto tämän veljen kanssa
muuttanut mitään. Siksi on ymmärrettävää, että Lauran kirjoissa Eliza Jane on ilkeä ja nokkava ja koppava ja määräilevä ja kaikin puolin muutenkin
negatiivinen ja vaikea persoona – ja laiska. Todellisuudessa Eliza Jane oli kaikkea muuta, hän oli suorastaan uskomattoman ahkera ja aikaansaava nainen.
Vaikka hänen elämänsä sivusi ajallisestikin vain hetken verran Ingallsin perheen tarinaa,
on tämäkin tarina ehdottomasti kertomisen ja tutustumisen arvoinen. E.J:n seikkailut keskilännen preerioilla sekä
loputon uurastus traagisine epäonnistumisineen täydentää erinomaisen kattavasti sitä kuvausta rajaseudun asuttamisesta,
jonka Charles ja Laura Ingallsin tarinat luovat.
1. Malone, New York (1850–70)
Eliza Jane syntyi Malonessa alkuvuodesta 1850. Hän oli James ja Angeline Wilderin kolmas lapsi. Kaikki tärkeät merkinnät sisältävä jykevä perheraamattu
tuhoutui muiden perhekalleuksien tavoin pikkuveli Perleyn talon tulipalossa Louisianassa 1930 ja samalla katosi mystisesti myös tieto Eliza Janen tarkasta
syntymäpäivästä, joka sittemmin on kirjattu virallisissa asiakirjoissa tammikuun ensimmäiseksi.Jo lapsena Eliza Jane oli määrätietoinen, piti pienemmät sisaruksensa ojennuksessa ja oli tarkka siitä, että häntä kutsuttiin E.J.:ksi. Hänen lapsuutensa perhe vietti Malonen maatilalla New Yorkin osavaltiossa. Wilderit olivat varakkaita ja elämä oli vakaata tilan tuottaessa hyvin. Lapset saivat hyvän koulutuksen paikallisessa koulussa ja siellä kaiken opittuaan jatkoivat opintojaan Malonen Franklinin akatemiassa, joka oli tuohon aikaan koko New Yorkin osavaltion arvostetuimpia oppilaitoksia. Akatemiaa käydessään Eliza päätti ryhtyä opettajaksi ja opettikin ensi kertaa jo 19-vuotiaana.
2. Spring Valley, Minnesota –> Valley Springs, Dakota (1870–80)
1870-luvun alussa isä James Wilder päätti viedä perheensä Minnesotaan Spring Valleyn kaupunkiin. Eliza Jane jäi vielä yhdessä pikkuveljen Royalin kanssa hoitamaan Malonen tilan bisneksiä kun muu perhe käynnisti uutta elämää Minnesotassa. 1975 Malonen tila myytiin lopullisesti ja myös E.J. ja Royal liittyivät jälleen muun perheen seuraan.Wilderit aktivoituivat Minnesotassa nopeasti, Eliza Jane opetti pari vuotta paikallisessa koulussa, ja koko perhe oli tervetullut uuteen yhteisöön. Hän sai täällä paljon ystäviä ja oli yleisesti erittäin pidetty. Sisarukset Royal, Almanzo ja Eliza Jane olivat tervetulleita myös viitisen vuotta myöhemmin muuttaessaan edemmäs länteen Dakotaan, juuri perusteilla olevaan rautatieläisten talvileiristä alkaneeseen De Smetin kaupunkiin.
E.J. muutti keväällä 1879 Minnesotasta 420 kilometrin päähän länteen juuri Dakotan osavaltion rajan toiselle puolelle opettamaan Valley Springsin koulussa. Valley Springs sijaitsi aivan Minnesotan, Iowan ja Dakotan osavaltojen risteyskohdassa. Elokuussa 1879 Royal, Almanzo ja Eliza Jane lähtivät 130 kilometrin matkalle Yanktoniin suuntana maanmittaustoimisto, jossa kolmikko rekisteröi maatilat läheltä toisiaan tulevan De Smetin kaupungin keskustasta. Tämän jälkeen E.J. palasi vielä syksyksi kouluunsa ja pyysi Almanzoa rakentamaan dakotalaiselle tilalleen talon. Hän pyysi koululautakuntaa siirtämään joululomansa marraskuuksi ja E.J. matkusti uuteen De Smetin kotiinsa 140 kilometrin päähän loman ajaksi. Tämän jälkeen hän palasi vielä Valley Springsin kouluun ja opetti siellä kevätlukukauden. Hän odotti tohkeissaan pääsyä omalle tilalleen, jonne muuttikin välittömästi koulun päätyttyä hippulat vinkuen huhtikuussa 1880.
1800-luvun lopulla lännen tutkimattomilla rajaseuduilla eleli huomattavan paljon naisia, jotka perustivat oman maatilan ilman miehistä apua. Jotkut heistä olivat leskiä, toiset eronneita, mutta joukossa oli runsaasti myös naimattomina säilyneitä sinkkunaisia, jotka yksinkertaisesti lähtivät länteen uuden paremman elämän etsintään aivan yksin elävien miesten tavoin. He halusivat todistaa naisen pystyvän elättämään itsensä siinä missä mieskin ja samalla loivat juuret ääntään nostavalle feminismin alkuaskeleille. Eliza Jane Wilder oli juuri tällainen nainen.
3. De Smet, Dakota (1880–86)
Alkoi rankka työnteko. E.J. rakensi uutta taloa, istutti lukemattomia vihanneksia ja puutarhaan hedelmäpuita. Kesäkuussa isä James toi muuttokuorman ja pari lehmää Spring Valleysta ja samalla vierailulla auttoi viimeistelemään talon asuttavaan kuntoon. Pian James palasi omaan kotiinsa ja jälleen oli E.J. yksin. Hän kohtasi raataessaan samat vaikeudet kuin muutkin uudisasukkaat; lumimyrskyt, hallat, sadon epäonnistumiset, tuholaishyönteiset, terveyden pettäminen...Pahimmat ongelmat koituivat kuitenkin täydellisestä osaamattomuudesta suurin piirtein kaikessa, mutta nimenomaisesti talonrakennuksen suhteen. Myös raastava yksinäisyys oli eritoten monille naisille liikaa. E.J. oli kuitenkin sitkeä ja päättäväinen luonne: "tilanhoidon vaikeudet ja vastoinkäymiset eivät paina vähääkään verrattuna siihen onnen tunteeseen kun tietää itse omin käsin rakentaneen oman kotinsa." Syyskuun pakkaset tuhosivat viljasadon, mutta jäljelle jäi sentään perunat ja muut vihannekset.
Äiti Angeline vieraili kylässä pikkuveli Perleyn kanssa ja rikkaana maatalon emäntänä oli tyrmistynyt tyttärensä alkukantaisista elinoloista. Angeline halusi tyttärensä tulevan kotiin talveksi, mutta turhaan. Vierailun aikana iski aikainen kolmen päivän lumimyrsky, josta myös lähistöllä asunut Laura Ingalls Wilder kirjoittaa kirjassaan Pitkä talvi. Lauran perheen tavoin, myös täällä Elizan mökissä kiedottiin heinästä poltettavia palmikoita kun ei muutakaan poltettavaa ollut. Ensimmäisen satoja eläimiä ja monia ihmisiäkin tappaneen lumimyrskyn jälkeen Angeline suorastaan pakotti tyttärensä talveksi takaisin sivistyksen pariin Minnesotan kotiin.
He pääsivät pois De Smetistä viimeisten joukossa kunnes jatkuva lumen myrskyäminen sulki rautatien puoleksi vuodeksi. Tämän talven Eliza sairasti vakavia myrkytysoireita, joita oli saanut taisteltuaan puutarhassaan koko kesän myrkyllisiä tuholaisia vastaan paljain käsin. Hän oli hyvässä hoidossa vanhempiensa kotona ja palasi omalle tilalleen aivan ensimmäisten joukossa toukokuussa 1881.
4. Opettaja miss Wilder
Wildereistä varsinkin korkeasti koulutettu ja vuosia opettajana toiminut Eliza Jane oli arvokas lisä pienelle räjähtämällä kasvavalle yhteisölle, joka kipeästi
tarvitsi mm. juuri pätevän opettajan. Niinpä käytännössä oli mahdotonta kieltäytyä opettajan virasta kun elokuussa 1882 koululautakunnan puheenjohtaja häntä
siihen pyysi vuodeksi. E.J. ei ollut lainkaan kiinnostunut ottamaan De Smetissä opettajan työtä vastaan, koska hänellä oli muutenkin kädet täynnä työtä yksin
asuttamansa maatilan syysaskareiden parissa. Hänellä ei todellisuudessa olisi millään ollut aikaa toimia opettajana, mutta näin hän silti teki muutaman
kuukauden ajan. Koululla ei ollut ollut missään vaiheessa kunnollista opettajaa eikä nytkään sellaista muualta olisi löytynyt. Vastentahtoisesti Eliza yritti
uupuneena hoitaa myös tämän työn parhaansa mukaan ja samalla sai eräästä oppilaastaan, Ingallsin Laurasta ikuisen vihollisen itselleen.E.J. opetti syyskuusta marraskuuhun ja samalla hän menetti tilansa hallinnan. Talo ei vieläkään ollut talviasuttavassa kunnossa ja istutukset kuolivat hoidon puutteesta johtuen. Elizan terveys petti, sillä hän oli raatanut pari vuotta ilman hetkenkään lepoa ja silti tila oli rempallaan. Terveydentila pakotti ottamaan talven rauhassa ja marraskuun lopulla hän oli jälleen kerran pakotettu jättämään tilansa tyhjilleen. Eliza vietti talven vieraillen ystävien ja sukulaisten luona ja samalla voimisti itseään. Hän palasi tilalle aikaisin keväällä 1882 ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Vuoden 1884 loppuun mennessä tilalla oli uusi tilava talven tuiskut kestävä talo sekä Elizalla säästöjä 30 dollaria.
Keväällä Eliza ryhtyi matkustelemaan lähitienoita kirjamyyjänä ja tienasi hyvin. Pian kuitenkin lehmä kuoli ja istutukset paleltuivat, joten rahat loppuivat jälleen kerran. E.J. istutti uusia puita kuolleiden tilalle, mutta 1885 heinäkuun raemyrsky tuhosi sadon ja raiskasi puutarhan. Eliza Janen sisar Laura oli asunut Elizan luona aika ajoin, mutta oli sairastunut jälleen kerran ja palannut kotiin Minnesotaan jättäen lapsensa Elizan hoiviin. Heistä Angelina oli asunut Elizan luona ennenkin, mutta nyt Laura kirjoitti tahtovansa lapset kotiin. Niinpä Eliza vuokrasi pois tilansa, kaiken irtaimiston kanoineen kaikkineen ja suuntasi kohti Minnesotan kotia.
Hän ehti asumaan omillaan De Smetissä kaikkiaan viitisen vuotta ja sinä aikana oli arvostettu ja aktiivinen yhteisön jäsen. Eliza Jane kävi pyhäkoulua ja ystävystyi läheisesti varsinkin pastori Brownin ja hänen vaimonsa kanssa. Ahkerasta yrittämisestä huolimatta hän joutui lopulta kuitenkin luovuttamaan ja toteamaan epäonnistuneensa. Eliza Jane lähti takaisin vanhempiensa ja siskon luo Minnesotaan lokakuussa 1885. Samalla hänen terveytensä petti pahoin, ja vaikka hän yritti vielä keväällä 1886 kertaalleen saada De Smetin tilaansa tuottamaan, Eliza ei enää koskaan kyennyt elämään rajaseudulla omillaan.
5. Washington D.C. –> Crowley, Louisiana (1886–99)
Tilanhoito oli siis poissuljettu vaihtoehto mitä elannon hankkimiseen tulee. Vanhempiensa kotona kuntoutuessaan Eliza Jane keksi uuden idean. Hän aikoi tähdätä maan pääkaupunkiin valtion leipiin. Syksyllä 1887 hän vieraili ensi kertaa Washingtonissa, hankkiutui piireihin ja pian vuodenvaihteen jälkeen aloitti toimistotyöt maahanmuuttovirastossa. Washington D.C. miellytti Elizaa kovasti ja hän viihtyi muutenkin sihteerin töissään mainiosti.Vuoden 1890 kesälomalla E.J. saapui kylään Minnesotaan lapsuudenkotiinsa ja totesi veljensä Almanzon muuttaneen vaimonsa Lauran ja tyttärensä Rosen kanssa tänne asumaan tilapäisesti. Almanzo perheineen jäi vielä asumaan Spring Valleyyn, kun Eliza palasi loman päätyttyä Washingtoniin. 1892 Eliza Jane lopetti hyväpalkkaisessa valtion virassa, toimistotyöt saivat riittää ja hän palasi vanhempiensa luo Minnesotaan.
Minnesotassa 42-vuotias Eliza tapasi pian pitkäaikaisen perhetutun jo New Yorkin Malonen ajoilta, yli kuusikymppisen Thomas Jefferson Thayerin
(kuva). Thayer oli ollut kahdesti
naimisissa, joista ensimmäinen liitto Spring Valleyssä oli päättynyt 1879 vaimon kuollessa ja jättäen viisi lasta. Tämän jälkeen Thayer oli matkannut kauas etelään
Louisianaan, jossa oli menestyksekäs riisin kasvattaja. Täällä hankittu toinenkin vaimo oli kuitenkin menehtynyt, ja tästä liitosta oli muistona yksi lapsi. Pian
Thomas kosi Elizaa, joka ryhtyi itseään 18 vuotta vanhemman miehen vaimoksi ja mm. kuusivuotiaan tyttären äidiksi. Heidät vihittiin syyskuussa 1893. Pariskunta muutti
välittömästi Thomasin kotiseudulle Crowleyn kaupunkiin Louisianaan, jossa heille syntyi 15.6.1894 ensimmäinen ja viimeinen yhteinen jälkeläinen, poika
Walcott Wilder Thayer.Eliza Jane viihtyi Louisianassa hyvin. Hän tahtoi perheensä lähelleen ja houkutteli heitä sijoittamaan miehensä tavoin riisiin. Ensimmäisenä syöttiin tarttui pikkuveli Perley, joka saapui Crowleyyn jo tammikuussa 1895. Tämän jälkeen myös vanhemmat ja vanhin tytär Laura möivät Spring Valleyn maatilansa ja saapuivat kaupunkiin syksyllä 1898 poikettuaan matkalla Almanzon perheen luona Mansfieldissä.
Perhe oli nyt yhdessä; isä James, äiti Angeline, tyttäret Laura ja Eliza Jane sekä poika Perley, sekä pieni pataljoonallinen lapsenlapsia. Thomas ja Eliza Jane yllyttivät Jamesin sijoittamaan koko omaisuutensa riisiplantaasille, mutta heti ensimmäinen sato meni umpimönkään ja toi täydellisen vararikon. Helmikuun ensimmäinen 1899 ankaraa koti-ikävää potenut isä James kuoli köyhänä kuin rotta.
Pari viikkoa myöhemmin Eliza Jane menetti myös miehensä. Thomas Thayer kuoli ja hänen kuusi aiempaa lastaan veivät Louisianan vanhoillisten lakien turvin aivan koko perinnön – jopa Eliza Janen vihkisormuksen – jättäen hänet puille paljaille yksin viisivuotiaan poikansa kanssa. Mutta epäonnen vuosi ei ollut vieläkään ohi. Syyskuussa isosisko Laurakin menehtyi ja vajaan vuoden aikana Eliza oli menettänyt ensin koko sadon, sitten isänsä, miehensä, lopun omaisuutensa ja lopuksi vielä rakkaan sisarensa.
6. Brownsville, Teksas –> Lafayette, Louisiana (1900–30)
1903 E.J. ja poika Wilder matkasivat Almanzon ja Lauran luo kylään Mansfieldiin Missouriin. Täällä veljen tytär Rose teki Elizaan vaikutuksen ja palattuaan
Crowleyyn, Eliza kutsui 16-vuotiaan Rosen luokseen kylään ja saamaan kunnon koulutuksen etelän korkeatasoisessa yliopistossa. Rosen poistuttua takaisin omaan
kotiinsa, Eliza Jane meni toisen kerran naimisiin. Tällä kertaa sulho oli samaa ikäluokkaa oleva komea Maxwell Gordon. Hääpäivä oli 1.7.1904 ja
paikkana Louisianan Crowley.
Max oli melkoinen aikaansaamaton runoilijaluonne, taivaanrannan maalari, josta ei ollut elättämään edes itseään, saati sitten vaimoa ja poikaa. He yrittivät ansaita elantonsa pitämällä matkamuistomyymälää Teksasin Brownsvillessa, jonne muuttivat pian häiden jälkeen. Kioski ei ollut sateenkaaren pää eikä tuonut rikkauksia tullessaan. Vuosikymmenen vaihteen paikkeilla perhe palasi Louisianaan ja Max otti ja katosi omille teilleen. Ero astui voimaan 1914 ja myöhemmin selvisi Maxin päätyneen lopulta Australiaan asti.
Myöhemmin Eliza siirtyi asumaan vähän matkan päähän muuttaneen Perley luo. Poika Wilder meni naimisiin 18.3.1918 ja muutti Lafayetteen. Perhesiteitä yli kaiken arvostanut Eliza Jane luonnollisesti seurasi ainoaa poikaansa ja tämän perhettä perässä ja muutti itsekin Lafayetteen.
70-vuoden ikää lähestyvä äiti elätti nyt itsensä sekalaisia töitä tekemällä. Hän mm. kauppasi kodinhoitotuotteita ovelta ovelle. Wilderin lapsenlapset vierailivat paljon mummonsa luona ja muistelivat saippuakauppias-mummon olleen leppoinen, puhelias ja kekseliäs. Mummo ei ollut suinkaan mikään ratkiriemukas vitsiniekka vaan melko tiukka ja tietyllä tavalla ankarakin, mutta silti lapsenlapsilleen reilu ja aina valmis hemmottelemaan heitä mm. leivoksillaan. Lapsenlapset puolestaan tekivät mummon olon tärkeäksi ostamalla häneltä saippuaa ja muuta kauppaamaansa käyttöön kelpaamatonta hilavitkutinta.
Helmikuussa 1930 E.J. sairastui pahoin ja pian sai vielä pari vakavaa sairaskohtausta, joista ei enää toipunut. Eliza Jane Gordon menehtyi kotonaan Lafayettessa 1.6.1930 ja hänet siunattiin kaupungin protestanttiselle hautausmaalle. Vain kolmisen vuotta myöhemmin Eliza Janesta tulisi lähisukulaisensa kirjoittaman suositun lastenkirjan yksi päähahmoista, mutta tätä hän ei koskaan ehtinyt näkemään. Ja kun ottaa huomioon, kuinka rumasti, alatyylisesti, epäreilusti ja jopa törkeästi Laura kirjoitti Eliza Janesta, on ehkä ihan hyväkin, ettei hän ehtinyt näitä solvauksia lukemaan. Vaikka Eliza Jane ei saanut kuin yhden oman lapsen, hänen suoria jälkeläisiään elää vielä tänä päivänäkin varsinkin Louisianassa runsaasti, sillä vuoteen 1960 mennessä lapsenlapsenlapsiakin oli jo peräti kaksitoista.
+. Walcott Wilder Thayer
Vaikka Eliza Janella oli lapsipuolia vaikka kuinka paljon, Walcott oli silti ainoa hänen kokonaan omansa. Eliza kutsui Walcottia pojan toisella nimellä, eli Wilderiksi.Wilder syntyi 15.9.1894. Isä Thomas menehtyi kun Wilder oli ainoastaan neljän vanha. Poika sai viiden vuoden kuluttua uuden isäpuolen, joka osoittautui vastuuttomaksi nahjukseksi. Isäpuoli Max Gordon jätti sen kummemmin asiaa kommentoimatta perheelleen pelkästään sukunimen, jota Eliza Jane käytti lopun ikänsä. Max katosi Wilderin ollessa n. 15-vuotias eikä juuri yhteyksiä pidellyt. Ensimmäinen ja viimeinen yhteydenpito oli Elizalle osoitettu kirje, jossa ehdotti avioeroa.
Wilder asui perheen muutaman vuoden Teksasin visiittiä lukuun ottamatta Louisianassa Crowleyn kaupungissa. Hän meni naimisiin 18.03.1918 Frances Cockrell -nimisen tyttösen kanssa, ja juuri kun oli valmistautumassa sotaan lähtöön, ensimmäinen maailmansota päättyi. Louisianalainen pariskunta piti eteläisestä osavaltiostaan ja he asettuivat Lafayetten kaupunkiin. Wilder meni postitoimistoon töihin ja ryhtyi lisääntymään. Hän ja Frances saivat nopeaan tahtiin neljä lasta, Walter (1921), Francis (1922), Bettie (1925) ja Thomas (1928).
Wilder eli perheineen Lafayettessa, mutta ainakin pariin kertaan vieraili Almanzon ja Lauran luona Missourin Mansfieldissä morjenstamassa vanhoja sukulaistätiä ja setäänsä. Wilder oli kotikaupungissaan tunnettu ja suuresti arvostettu paitsi omista ansioistaan työelämässä, myös perhesiteidensä kautta. Ingallsin ja Wilderin perheet kun olivat jo tulleet tutuiksi maineikkaiden Pieni talo -kirjojen kautta, ja hänen suorat sukulaissuhteensa näihin kirjojen päähenkilöihin oli yleisesti tiedossa.
Wilder teki pitkän elämäntyön postin virkamiehenä, ja eläkkeelle jäädessään hänellä oli jo täysi tusina lapsenlapsia, joiden luona vierailla. Hän vietti paljon aikaansa lämpimän Meksikon puolella, mutta tunsi aina Lafayetten omaksi kodikseen, jonne palasi 1965. Saman vuoden syksyllä 71-vuotias Wilder oli kunnostamassa taloaan talvea varten, kun hän putosi tikkailta ja menehtyi saamiinsa vammoihin.
Almanzo Wilder (81 v.) ja sisaren pojanpoika Walter Thayer (17 v.)
Mansfieldissä Rocky Ridgen maatilalla kesällä 1938.