Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Almanzo Wilder
Rose Wilder Lane
Ingalls-historia
Wilder-historia
Eliza Jane Wilder
Lauran perhe
isovanhemmat
isoisovanhemmat
setiä ja tätejä
aviomies ja tytär
Almanzon perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Lauran isovanhemmat
1. Lansford ja Laura Ingalls
Lansford Whiting Ingalls (1812–96) ja Laura Louise Colby (1810–83) olivat Laura Ingalls Wilderin isovanhemmat isän puolelta. He esiintyvät ensimmäisessä
Pieni talo -sarjan kirjassa ja mainitaan satunnaisesti useassa myöhemmässäkin tarinassa.Aikuisiässä Lansford muutti Yhdysvaltojen puolelle New Yorkin osavaltioon, jossa tutustui Laura Louise Colbyyn. He menivät naimisiin New Yorkin osavaltion Hollandin kaupungissa 1832 ja saivat peräti kymmenen lasta:
●Peter Riley (1833–1900)
●kuolleena syntynyt nimeämätön poika (1835–35)
●Charles Phillip (1836–1902)
●Lydia Louisa (1838–1913)
●Polly Melona (1840–86)
●Lansford James (1842–1928)
●Laura Ladocia "Docia" (1845–1918)
●Hiram Lemuel (1848–1923)
●George Whitting (1851–1901)
●Ruby (1855–81)
1840-luvulla he muuttivat New Yorkista kauas Illinoisiin. Sieltä he jatkoivat matkaa Wisconsiniin, lähelle Concordin kaupunkia, jossa Lansford rekisteröi maatilan 31.12.1853. Täällä he tutustuivat Quinerin perheeseen. Myöhemmin nämä Ingallsin ja Quinerin lapset muodostivat kolme avioparia, joista yksi oli Charles ja Caroline Ingalls, Laura Ingallsin vanhemmat.
Isoäiti ja -isä asuivat reilun parinkymmenen kilometrin päässä Lauran perheen Big Woodsin kodista. Kun pikku-Laura lähti seitsenvuotiaana Big Woodsista vuonna 1874, hän ei luultavastikaan nähnyt isovanhempiaan enää koskaan, sillä nämä asuivat Wisconsinin Pepinissä elämänsä loppuun saakka. Isoäiti kuoli 18.10.1883 ja isoisä 21.3.1896.
James, George ja Hiram
Lydia, Laura, Lansford ja Ruby
Kuvasta puuttuvat lapset Peter, Charles, Polly ja Docia,
jotka olivat kuvaa ottaessa jo avioituneet ja matkanneet länteen.
Henryn vanhemmista William Quiner ja Margaret Doer (joskus kirjoitettu Dorr) ei ole tarkempaa tietoa. Kirkonkirjoista selviää kuitenkin mielenkiintoinen seikka, sillä molemmat ovat kuolleet 30.4.1839. Onnettomuuden tai sairauden syystä ei ole tietoa. Charlotten vanhemmat Louis Tucker ja Martha Morse (s. 2.1.1782) olivat saapuneet vuosisadan vaihteen aikoihin vastanaineena pariskuntana Skotlannin ylämailta Massachusettsiin Bostonin lähettyville.
25.5.1809 syntynyt Charlotte tapasi samanikäisen connecticutilaisen Henry Quinerin (s. 14.7.1809) ja he menivät naimisiin 2.4.1831. He lähtivät omalle matkalleen Bostonista ja Connecticutin New Havenista pian avioiduttuaan. Tuohon aikaan oli tyypillistä, että pitkät vaellukset tehtiin etapeissa, tällä tavoin myös Quinerit etenivät hiljalleen kohti länttä. Ensin he pysähtyivät Ohiossa, ja sieltä matka jatkui Indianaan, jossa heille syntyi Joseph, Henry ja Martha. Pian heidän saavuttua Wisconsiniin Brookfieldin kaupungin liepeille, syntyi Caroline, jonka sanottiin olevan ensimmäinen valkoinen lapsi niillä main. Henry ja Charlotte saivat kaikkiaan seitsemän lasta:
●Martha Morse (1832–36)
●Joseph Carpenter (1834–62)
●Henry Odin (1835–80)
●Martha Jane (1837–1927)
●Caroline Lake (1839–1924)
●Eliza Ann (1842–1931)
●Thomas Lewis (1844–1903)
Brookfield sijaitsi ainoastaan 16 kilometrin päässä valtavan Michiganjärven rannoilta. Henry oli maanviljelijä, mutta teki kauppaa myös läheisten Wisconsinin intiaanien kanssa. Lokakuussa 1844 vain 37-vuotiaana hän lähti veneellä normaalia pidemmälle kauppamatkalle Michiganjärven ylittääkseen. Nousi kova syysmyrsky, joka kaatoi kuunarin, ja viimeisillään raskaana oleva Charlotte Quiner jäi leskeksi. Laivan kipparina toimi lankomies McGreger, joka myös menehtyi. Marraskuun lopulla sitten syntyi jo valmiiksi isätön Thomas.
2b. Charlotte Quiner ja uusi aviomies Frederick Holbrook
Frederick Marshall Holbrook (1811–n.80) oli Lauran isoisäpuoli äidin puolelta. Koska Laura ei koskaan tavannut oikeaa pappaansa, koki hän Frederickin kaikin puolin olevan ihan "kokopappa". Myös Lauran äidille Carolinelle Frederick oli kuin oikea isä, olihan Carolinen oma isä menehtynyt Carolinen ollessa vasta viiden vanha.Aviomies Henryn kuoltua hukkumisonnettomuudessa, Charlotte kitkutteli melkoisen lapsikatraan kanssa jokusen vuoden, kunnes 1848 perhe muutti Brookfieldistä länteen reilun 50 kilometrin päähän Concordiin, josta hankki 40 eekkerin kokoisen maapalstan. Täällä yksinhuoltajaäiti kuuden lapsensa kanssa tutustui Lansford ja Laura Ingallsiin ja näiden lapsiin. Täällä hän tapasi myös uuden miehen ja 2.6.1849 Charlotte meni uusiin naimisiin maanviljelijä Frederick Holbrookin kanssa, ja elämä helpottui huomattavasti. Yhdessä he saivat yhden lapsen, Charlotten eli Lotty-tädin.
Isoäiti Charlotte kuoli 20.9.1884 Wisconsinissa, juuri ennen kuin tyttärentytär Laura nai Almanzo Wilderin monen kilometrin päässä. On epätodennäköistä, että Laura olisi tavannut näitäkään isovanhempiaan lähdettyään Big Woodsista seitsemänvuotiaana.
Frederick Holbrook, Thomas, tytär Charlotte ja äiti Charlotte
+. Ingalls–Quiner -liitot
Ingallsin ja Quinerin sisarusparvien kesken solmittiin peräti kolme avioliittoa:Polly Melona Ingalls – Henry Odin Quiner (naimisiin 1859)
Charles Phillip Ingalls – Caroline Lake Quiner (naimisiin 1860)
Peter Riley Ingalls – Eliza Ann Quiner (naimisiin 1861)
Ainoa Quinerin tytär, joka ei nainut Ingallsin poikaa oli Martha, joka puolestaan meni naimisiin toisen naapurinpojan Charles Carpenterin kanssa (1862).
++. Joseph Quiner ja Savannah
Henryn ja Charlotten lapsista Joseph (1834–1862) oli perheen sotasankari - tosin traagisella tavalla. Hän taisteli pohjoisen joukoissa surullisen kuuluisassa Shilohin verilöylyssä, jossa haavoittui vakavasti 6.4.1862. Hän menehtyi vammoihinsa 28.4.1862 Georgian Savannahin kenttäsairaalassa jättäen juuri sodan alla 1859 ja 1861 syntyneet pienet poikansa äidin yksinhuoltoon.Lounaisen Tennesseen Shilohin taisteluhan (6.–7.4.1862) on kuuluisa paitsi sen merkityksellisyydestään koko sisällissodan kulun suhteen, myös sen sekavuudestaan ja raakuudestaan. Taisteluun ensi kertaa elämässään osallistuneet pojat unohtivat välittömästi toiminnan alettua kaikki käskynsä ja näytöksestä tuli maailmanhistorian sekavin verilöyly. Pellolla käytiin pari päivää kestäneitä murhanhimoisia nyrkkitappeluja, kuristuksia, puukkomurhia, miekkatappoja ja sapelilla silpomisia, joiden seurauksena kuoli yhteensä 3 500 miestä ja peräti 20 000 loukkaantui, joutui vangiksi tai katosi – kaikki tämä siis yhdellä pellolla vain kahden päivän aikana.
+++. Veljekset Isaiah, Isaiah, Isaiah ja Josiah
Ja taas on "kikkailtu" nimien kanssa. Charlotte Tuckerin äidin etunimihän oli Martha ja sukunimi Morse. Niinpä Charlotte on antanut omalle esikoistytölleen etunimiksi Martha Morse – tyttö on siis saanut etunimensä isoäidiltään ja toiseksi etunimekseen saman isoäitinsä sukunimen. Alun perin lapselle sai antaa vain kuolleen sukulaisen nimen, mutta tästä tavasta livettiin jo 1700-luvulla. Yleistä oli myös, että runsaslapsisessa perheessä oli yksi täyskaima sekä isälle että äidille. Samaten oli yleistä antaa pienenä kuolleen lapsen nimi uudestaan heti seuraavalle samaa sukupuolta olevalle lapselle - aivan kuten yllä; Martha Morse -niminen tyttö on kuollut vain vajaan neljän vanhana, ja heti seuraavana vuonna syntyneelle lapselle on annettu täsmälleen sama nimi. Monet ikivanhat kansat uskoivat kuolleen ihmisen jatkavan elämää syntyneessä lapsessa, ja eräällä tavalla jo olemassa olevaa suojeluspyhimystä siis kierrätettiin vielä 1800-luvullakin.Mainion esimerkin tällaisesta etunimien kierrätyksestä tarjoavat Ingallsin suvun ensimmäisen amerikkalaisen kantaisän Henry Ingallsin (1627–1719) epäonniset lastenlapset, joiden omien lasten selviytymismahdollisuudet tuntuivat lievän sukurutsauksenkin johdosta olleen varsin kehnonlaiset. Francis Ingalls (1694) ja Lydia Ingalls (1698–1743) – siis serkut keskenään – menivät naimisiin ja saivat seuraavanlaisen lapsikatraan:
●Francis (1721–29)
●Isaiah (1723–29)
●Ebenezer (1724–xx)
●Lydia (1727–29)
●Isaiah (1729–36)
●Francis (1731–xx)
●Lydia (1732–xx)
●Susanna (1734–36)
●Sarah (1736–38)
●Abijah (1737–xx)
●Isaiah (1739–xx)
●Jemima (1740–xx)
●Josiah (1742–45)
Vuoteen 1745 mennessä perheeseen oli lapsia syntynyt kolmetoista ja kuollut seitsemän. Neljästä ensimmäisestä lapsesta kolme (Francis, Isaiah ja Lydia) kuoli keväällä 1729 reilun viikon välein toisistaan, mahdollisesti aikakauden tyypillisimmän massamurhaajan, kurkkumädän kourissa. Mutta eipä hätä ollut tämän näköinen. Vain kolmisen vuotta myöhemmin kaikki nimet olivat jälleen käytössä. Isaiah "syntyi uudestaan" jo samana vuonna, Francis 1731 ja Lydiakin saatiin takaisin jo 1732. Isaiah tosin saatiin kasvamaan aikuiseksi vasta kolmannella kerralla. Perheessä olisi varmaan samoja nimiä kierrätetty vielä paljon enemmänkin, mutta kun se äitikin kuoli 1743...
Kurkkumädästä ja aikakauden vaikeuksista puheen ollen; toinen Ingallsin serkku Isaac menetti keväällä 1764 kurkkumätään vain kahden kuukauden sisällä vaimonsa sekä kaikki viisi lastaan, joista vanhin yhdeksän vuoden ja nuorin neljän kuukauden ikäinen.