Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Muut tilat
Kirjat
Sekalaiset
De Smet (Dakota / Etelä-Dakota)
1879–90 / 1892–94
Ingallsin perhe asui kuuluisalla Walnut Groven Luumupuron maatilalla Dakotan territoriossa vielä keväällä 1879, jolloin Charlesille tarjottiin töitä Chicagon ja luoteisen rautatieyhtiön myymälänhoitajana ja palkanlaskijana. Winona – St. Peter välistä rautatietä jatkettiin edelleen länteen, Minnesotan Tracystä Dakotan Huroniin. Charles oli koko kesän tällä rautatiellä töissä muun perheen asuessa edelleen Walnut Grovessa.
Caroline ja tytöt lähtivät loppukesällä Walnut Grovesta junalla 17 kilometrin päähän Tracyyn, jossa tapasivat Charlesin ja he jatkoivat matkaa yhdessä vankkureilla lopun matkaa rautatieleirille asti Brookingsiin, eteläiseen Dakotaan. Täältä eteenpäin perhe seurasi hiljalleen valmistuvan rautatien mukana kunnes saapuivat paikalle, johon oli määrä muodostaa De Smetin kaupunki. Tänne työt keskeytettiin talven ajaksi. Walnut Grovesta oltiin matkattu nyt kaikkiaan yli 175 kilometrin päähän suoraan länteen.
Rautatien maanmittaajat antoivat Ingallsien viettää talven heidän talossaan Silver Laken (Hopeajärven) rannalla kunhan Charles vastineeksi huolehtisi läpi talven rakennuksesta ja miesten työkaluista. Talven 1879–80 ajan Ingallsit olivat ainoat asukkaat kenties useiden kymmenien kilometrien säteellä.
Maanmittaajien talo
Maanmittaajien talo, Hopeajärven tila, kaupunkiasunto...
Keväällä Charles rekisteröi maatilan läheltä Hopeajärveä, juuri näköetäisyyden päähän kaupungin itäpuolelle Kun kaupunki sitten perustettiin 1880, Ingallsit olivat sen ensimmäiset viralliset asukkaat ja Charles ensimmäinen rauhantuomari. Sen kevään ja kesän kaupunki kasvoi, ja Charles rakensi kaupunkiin varastorakennuksen kun vielä tonttitilaa oli vapaana. Samalla hän teki mökin kotitilalle. Jälleen kerran Ingallsit alkoivat perustaa uutta kotitilaa keskelle villiä preeriaa.Työtä oli valtavasti, mutta sisukkaasti Charles raivasi pellot, istutti puita ja puutarhan. Kotitalo oli alkujaan naurettavan pieni, mutta myös tämä laajeni aikain saatossa. Tosin ensimmäisen talven perhe joutui asumaan kaupungin pääkadun varrella sijaitsevassa talossaan. 1880–81 oli poikkeuksellisen kylmä ja myrskyisä talvi, jolloin junat pysähtyivät kuukausiksi ja kaupunki oli lähellä kuolla kokonaan. Myös Ingallsin perhe oli nääntymisen rajamailla 80 muun asukkaan kanssa, mutta useimmat kuitenkin selvisivät – tosin erittäin pahoin aliravittuina.
Tänne sijoittuu pääosa Lauran lapsuuden tarinoista. Itse asiassa kaikki kirjasarjan neljä viimeistä osaa sijoittuvat juuri De Smetin kaupunkiin. Täällä Laura mm. opiskeli ja riiteli Genevieve Mastersin kanssa, tutustui Almanzo Wilderiin, rakastui ja meni naimisiin. Lauran häihin alkuperäinen Pieni talo -kirjasarja päättyy.
De Smetin pääkatu 1880-luvun alkupuolella
Wilderien metsäpalsta, vaikeudet ja kaksi lähtöä
Mutta tarina jatkui vielä. Kirjan Neljä ensimmäistä vuotta käsikirjoitus löydettiin vasta Lauran kuoltua ja julkaistiin myöhään vuonna 1971. Myös tämä kirja sijoittuu samalle seudulle.Nyt tosin Wilderin pariskunta (Laura ja Almanzo) asuvat muutaman kilometrin päässä sekä kaupungista että Lauran kotiväestä. Tällä Almanzon hankkimalla metsäpalstalla, jonne nuoripari muutti häiden jälkeen loppukesästä 1885, he kokivat elämänsä pahimmat vastoinkäymiset. Sato tuhoutui parina vuonna peräkkäin ja velkataakka kasvoi suunnattomiin mittasuhteisiin. Toinen lapsi kuoli vain 12 päivän ikäisenä ja lopulta koko kotitalo tuhoutui maan tasalle rajussa tulipalossa ja vei lähes koko omaisuuden mennessään.
2. marraskuuta 1889 Dakotan osavaltio jaettiin kahtia, Etelä- ja Pohjois-Dakotaksi. Vuonna 1890 Almanzo ja Laura muuttivat Spring Valleyyn, Minnesotaan, sieltä Floridan Westvilleen ennen paluutaan Etelä-Dakotan puolelle jääneeseen De Smetiin.
Palattuaan elokuussa 1892, he asuivat Lauran vanhempien luona, josta pian muuttivat parin korttelin päähän omaan asuntoon. Rose aloitti koulun erittäin nuorena vanhempien ahkeroidessa töissä ansaitakseen rahaa uuden elämän aloittamiseksi. Heinäkuussa 1894 Wilderin perhe lähti De Smetistä lopullisesti aloittaakseen alusta Missourin Mansfieldissä, jonne he saapuivat pitkän matkan jälkeen vasta aivan elokuun lopussa.
Herrasväki Charles Ingalls kotiutuu paremmin
Sillä välin Ingallsin perhe yritti tulla toimeen kaupungissa. Charles oli myynyt maatilansa 1892 ja perhe muutti kapunkiin. Kun he muuttivat ensi kertaa Dakotaan, Charles lupasi Carolinelle, etteivät he enää koskaan lähtisi tien päälle, ja tämän lupauksen hän myös piti. Pa, Ma, Mary ja Carrie elivät kaikki De Smetissä pitkään.Kaikki tytöt asuivat vanhempiensa kanssa kunnes Grace meni naimisiin 1901 ja muutti läheiseen Manchesterin kaupunkiin. Isä Charles kuoli 1902. Carrie meni naimisiin 1912 ja muutti 590 kilometrin päähän suoraan länteen Keystonen kaupunkiin Black Hillsiin, Etelä-Dakotan osavaltion länsilaidalle. Caroline kuoli 1924 ja Mary puolestaan 1928 vieraillessaan Carrien luona Keystonessa. Carrie ja Grace asuivat uusissa kaupungeissaan omien perheidensä kanssa elämänsä loppuun saakka.
Ingallsin maatila kaupungin itäpuolella
Välittömästi Lauran kuoltua 1957, perustettiin Laura Ingalls Wilder Memorial Society muistosäätiö, jonka perustajina olivat paikalliset ihmiset, päätekijänä herra Sherwood. Tarkoituksena oli ensi alkuun luoda eräänlainen Lauran muistoa vaaliva monumentti.
Ensimmäiseksi kohteeksi avattiin maanmittaajien talo, jossa järjestettiin ensimmäinen kiertokäynti 1968. Tällöin talon kunnostus oli saatu valmistumaan Lauran satavuotissyntymäpäivää juhlistamaan. Nelisen vuotta myöhemmin 1972 avattiin Ingallsien viimeinen kotitalo yleisölle, ja siten oli mahdollista tutustua paitsi Ingallsien ensimmäiseen De Smetin asuntoon, nyt myös viimeiseen.
Mistäkö kaupungin nimi De Smet – vastausta ei oikeastaan kukaan tunnu tietävän. Joka tapauksessa nimensä kaupunki on saanut belgialaisen jesuiittapapin Pierre Jean de Smetin mukaan. Hän kuitenkin vaikutti lähinnä Ylä-Missourissa sioux-intiaanien pappina eikä koskaan tiettävästi edes vieraillut De Smetin kaupungin alueella, saatikka sitten olisi ollut mitenkään oleellisesti vaikuttamassa kaupungin syntyyn. Joka tapauksessa häntä pidettiin niin suuressa arvossa, että kaupunki sai hänen nimensä ilmeisestikin ilman sen suurempaa asiayhteyttä.
Isä Pierre De Smetin patsas
Alueella on erittäin paljon nähtävää ja kuuluisia rakennuksia, maamerkkejä ja museoita kierrellessä menee helposti koko päivä, jollei useampia:
► Maanmittaajien talo, joka sijaitsee muistosäätiön päärakennuksen mailla, on luonnollisesti koko kaupungin vanhin rakennus, vuodelta 1879. Ingallsit asuivat täällä 1879–80 viisi kuukautta ennen muuttamistaan keväällä omalle kotitilalleen. 1880-luvulla tämä pieni rakennus siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan Hopeajärven rannalta nykyiselle sijainnilleen. Talon muodostavat ruokakomero, päähuone, makuuhuone, talon kylkeen rakennettu vaja sekä ullakko. Huoneet on sisustettu osin alkuperäisillä, osin alkuperäisen kaltaisten huonekalujen tarkoilla kopioilla. Olohuoneesta löytyy vanha jykevä lipasto, jonka Charles Ingalls aikoinaan omin käsin rakensi.
Charlesin nikkaroima lipasto
► Kirjastoja, joiden pääpaino on luonnollisesti Lauran, Rosen ja muiden alueen historiasta kertovien kirjailijoiden teoksissa.
► Lukuisia museoita, jotka esittelevät paljon Ingalls-tavaraa.
► Lahjakauppoja, joista löytää kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää ja aiheen vierestä...
► Wilderin ruokakauppa.
► Fullerin sekä Loftuksen sekatavarakaupat. Herra Loftus on tuttu kirjasta Pitkä talvi, jossa hän myy kaupunkilaisille vehnän, jonka Almanzo ja Cap Garland kävivät henkensä uhalla noutamassa nälkiintyneelle kaupungille. Tämä samainen Loftus Store pyörittää edelleen kauppaa kuten jo reilut 125 vuotta sitten! Tästä samasta kaupastahan Laura ja Carrie ostivat aikoinaan isälleen joululahjaksi olkaimet.
► Charlesin 1892 myymä maatila on vierailtavissa. Osa niistä puuvillapuista, jotka Charles taimina istutti yli sata vuotta sitten, kasvaa yhä ja voi hyvin.
► Pankkiiri Ruthin koti on vielä pystyssä ja siitä on tehty majatalo.
► Ingallsin vuosien 1887–1928 kaupunkikoti on siis myös kunnostettu ja vierailijoille avoin. Charlesin rakennettua tämän talon 1887, se oli ensin kahden huoneen kokoinen, mutta myöhemmin hän lisäsi neljä huonetta, ja nyt oli talossa peräti kolme makuuhuonetta. Pian syntyi vielä erillinen keittiösiipi. Talo oli asumismukavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin perheen aikaisemmat murjut. Siinä missä muut pienet talot olivat koti ainoastaan vuoden pari, täällä perhe asui vuosikymmeniä, ja siksi heillä oli aikaa rakentaa tänne kodikkaat olot. Ensimmäistä kertaa täällä oli ikkunoissa pitsiverhot, seinillä tapetointi, ja miellyttävän pehmeiksi verhoillut huonekalut. Rakennus on käynyt läpi useita mittavia entisöinti- ja kunnossapitoprojekteja ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa. Talo on kalustettu sen aikakauden tavaroilla ja joillain perheelle kuuluneilla esineillä. Monet perheen valmistamat tavarat on täällä näytteillä, samoin muita De Smetin historiallisesti merkittäviä esineitä.
Ingallsin 1887 rakennettu kaupunkiasunto
► Kaksi kilometriä kaupungin keskustasta sijaitsevaa Rosen syntymäkotia Wilderin viljelyspalstalla ei enää ole, mutta paikka on merkitty kyltillä.
► Metsäpalstallakaan ei ole enää jäljellä yhtään rakennusta, sillä tämä metsäpalstan kotitalohan paloi 1889. Paikkaa ei ole mitenkään merkitty.
► Herrasväki Boastin koti, jossa Ingallsit usein hyvien ystäviensä luona vierailivat.
► Christian Missionary Alliance Church. Tämä on nykyinen kristittyjen lähetyskirkko, mutta kyseessä on sama 1881 pystytetty ensimmäinen kongregationalistien kirkko, jota Charleskin oli mukana rakentamassa, ja jonka jäseniä Ingallsit olivat.
► Itse kongregationalistinen kirkko toimii uudessa komeassa kirkossa, jonka kellotapulissa soi kuitenkin sama vanha kirkonkello.
► Kaupungin ensimmäinen koulu, jota myös Laura ja Carrie kävivät, muutti 1885 isompiin tiloihin entisten käytyä ahtaiksi jatkuvasti kasvavalle lapsikatraalle. Samalla ensimmäinen koulurakennus muutettiin asunnoksi, jollainen on vielä tänä päivänäkin. Tämä entisöitiin 1972 ja on kaikin puolin siistissä kunnossa.
De Smetin kongregationalistinen kirkko
Lauran ja Carrien käymä De Smetin ensimmäinen koulu
► Hopeajärvi kuivattiin 1923, mutta 1980-luvulla rankkasateet täyttivät siitä pienen osan uudelleen, muuten järvi on edelleen kuiva.
► Kaksoisjärvet Henry ja Thompson, jonne Almanzo vei Lauran lukuisille kärryajeluille.
► Kaupungin hautausmaalta voi bongata kosolti tuttuja nimiä; Fuller, Brown, Boast, Loftus, Ingalls...
► Vuodesta 1971 järjestetty Laura Ingalls Wilder näytelmä, jota esitetään kesä–heinäkuun vaihteessa useiden viikonloppujen ajan, on kaikkein suosituin turistikohde. Näytelmässä käytetään aitoja 1800-luvun vaatteita ja kalusteita.
» muutto 1894