Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Muut tilat
Kirjat
Sekalaiset
Plum Creek, Walnut Grove (Minnesota)
1874–76 / 1877–79
Ingallsit saapuvat
Kevään 1874 koittaessa Lake Cityn tilapäinen talvimajoitus hylättiin ja taas mentiin länteen. Mukana matkannut Peterin perhe jäi kyydistä jo itäiseen Minnesotaan, mutta Charles vei omansa osavaltion lounaisosille asti, Walnut Groven kaupungin ulkopuolelle. Laura kirjoittaa täällä vietetyistä varhaisvuosistaan kirjassa Luumujen poukama.He ostivat norjalaiselta maahanmuuttajalta herra Hansonilta maatilan, jossa oli jo valmiiksi rakennettu (= kaivettu) Luumupuron eli Plum Creekin rantapenkereelle turvemaja. Tämä turveluola oli Ingallsien koti ensimmäisen kesän ja talven kuukaudet. Kevääseen mennessä Charles oli saanut rakennettua uuden hienon kotitalon, johon muutettiin. Laura ja Mary aloittivat taas koulunkäynnin ja saivat sekä ystäviä (mm. Nettie Kennedy) että vihamiehiä (Nellie Owens).
Lauran pikkuveli Charles Frederic ”Freddy” Ingalls syntyi Walnut Grovessa marraskuun ensimmäisenä vuonna 1875. Kirjassa Laura jättää Freddyn lyhyen, vain kymmenisen kuukautta kestäneen elämän kokonaan mainitsematta.
Isä Charles uskoi, että Minnesota olisi heille se luvattu maa, mutta heinäsirkat tuhosivat vehnäsadon kahtena vuonna peräkkäin. Charles päätti viedä perheensä pois. Heinäkuussa 1876 hän lunasti tilan nimiinsä 413 dollarilla ja möi miltei välittömästi tasan 400 dollarilla maat vielä toiveikkaana kohti länttä matkaaville Abraham ja Margaret Kellerille. Ingallsit puolestaan luovuttivat ja lähtivät noloina takaisin kohti itää kokeilemaan uutta uraa hotellinpitäjänä.
Ingallsien toinen jakso Walnut Grovessa
Vuotta myöhemmin eli syksyllä 1877 he palasivat takaisin Walnut Groveen, mukanaan Iowassa toukokuun lopulla syntynyt Grace, mutta kiertomatkan aikana menetetty Freddy oli poissa. Laura oli jo lähes 11-vuotias, tarpeeksi vanha tienaamaan perheelle rahaa lapsenvahtina ja muita sekalaisia töitä tekemällä. Ensimmäisen talven Ingallsit asuivat ystäviensä Ensignin perheen luona. Charles rakensi talon kaupunkiin ja teki töitä kauppiaana, teurastajana ja sitten puuseppänä.Keväällä 1879 14-vuotias Mary sairastui vakavasti. Sairaus johti aivohalvaukseen, joka vei näön. Pian Charlesin sisko Docia saapui Walnut Groveen ja tarjosi töitä länteen vievällä rautatietyömaalla. Vaikka Caroline tahtoi jäädä Walnut Groveen, Charles uskoi parempaan tulevaisuuteen Dakotan territoriossa. Hän hyväksyi Docian tarjouksen mielellään ja lähti ilman perhettä rautatietä rakentamaan.
Kesän lopulla Maryn kunto koheni tarpeeksi, jolloin myös Caroline ja tytöt seurasivat Charlesia länteen, ja niin päättyi Ingallsien elämä Walnut Grovessa. Caroline ja tytöt matkustivat junalla 17 kilometrin päähän länsiluoteeseen Tracyn kaupunkiin, johon Charles saapui heitä vastaan. Matka jatkui ensin vankkureilla Brookingsin kaupungin luo edenneelle rautatieleirille, ja siitä seurattiin hiljalleen länteen kunnes saavuttiin Dakotaan, Hopeajärven rannalle. Tänne oli määrä perustaa De Smetin kaupunki, ja Ingallsit asettuivat paikoilleen.
Kaikkiaan Ingallsit viettivät Walnut Grovessa siis kaksi ajanjaksoa: alkuvuodesta 1874 heinäkuuhun 1876, sekä syksystä 1877 loppukesään 1879.
Plum Creek – ja polku jota pitkin Lauran on täytynyt kulkea purolle kulkiessaan
Plum Creek – Luumupuron seutu
Sen sijaan ensiasuntona toimineen turvemajan jäännökset olivat löytyneet heti kun niitä vain osattiin alkaa etsiä 1947. Luumupuron rantapenkereellä ei ole enää jäljellä muuta kuin pelkkä maapainauma sekä kyltti kertomassa paikalla sijainneesta historiallisen kuuluisasta savikodista.
"Laura's Dugout Home on the Banks of Plum Creek"
Gordonin perhe on 1940-luvusta lähtien esitellyt tiloja auliisti vierailijoille. Koska Lauran kirjoissa ei kaupunkia mainita nimeltä, oli matkailijoiden määrä kuitenkin pitkään varsin vähäistä. Kaikki muuttui totaalisesti 1970-luvulla. 1974 alkaneen tv-sarjan tehtyä Lauran perheestä sekä samalla varsinkin Walnut Groven kaupungista maailmanlaajuisesti tunnetun, syntyi paikalle turistien loppumaton tulva, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Ja tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään – mikäli alue pidetään avoinna kuten tähän asti.
Buumin syntyessä, syntyi samalla useita säätiöitä, yhdistyksiä ja museoita, jotka kaikki saivat suosiosta osansa. Järjestettiin leirintämatkoja, bussiretkiä ja opastettuja kiertoajeluja. Itse asiassa vain n. 2,5 kilometriä Walnut Groven keskustasta pohjoiseen sijaitseva savimaja ja muut aiheeseen liittyvät maamerkit ovat yhä edelleen Minnesotan osavaltion kuuluisimmat historialliset matkailukohteet. Paikalla voi vierailla turvemajan lisäksi ylätasangolla, Plum Creek -purolla ja monilla muilla maamerkeillä, jotka mainitaan Luumujen poukama -kirjassa.
Maa täällä on käytännössä täysin samassa tilassa kuin Lauran eläessäkin. Kaikista Ingallsien asuttamista paikoista Luumupuro on oikeastaan ainoa, joka on edelleen täysin ennallaan.
Walnut Groven kaupunki
Itse Walnut Grove on varsin normaali n. 900 ihmisen (vuonna 2010 871) asuttama keskiläntinen pikkukaupunki, jonka kadut kulkevat tyypilliseen tapaan suoraan ja symmetrisesti suorassakulmassa toisiinsa nähden. Vielä vuonna 2000 valkoisten osuus kaupunkilaisista oli valtava lähes 98 %.
Walnut Groven leveä keskuskatu
Lähimpään suureen kaupunkiin, Minneapolisiin on matkaa 160 km, ja tämä luonnollisesti houkuttaa nuoret pois Walnut Grovesta. Miljoonakaupunki Chicago on 900 km:n päässä itäkaakossa.
Ingallsien kulkema reitti Wisconsinin suuresta metsästä tänne Luumupuron varrelle Etelä-Dakotaan on viitoitettu. 1994 tie sai nimekseen Laura Ingalls Wilder Historic Highway – historiallinen valtatie.
Walnut Grove ottaa yhteydet Ingalls-historiaan kaikin puolin hyvin vakavasti. Joka vuosi koko heinäkuun ajan kaupunki on täynnä tapahtumia, näytelmiä, myyjäisiä ja markkinoita, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella pioneerielämään ja varsinkin Ingallseihin. Kaupungissa ei ole kuin yksi ravintola, sekin nimeltään luonnollisesti Nellie’s Cafe.
Keskustan Laura Ingalls Wilder museosta löytää paljon tietoa Laurasta ja hänen perheestään. Museo on koonnut yhteen useita tuon ajan rakennuksia. Viimeisimpänä museo hankki talon, joka kuului Ingallsien norjalaisille naapureille Nelsoneille. Heidäthän mainitaan usein Luumujen poukamassa. Tämäkin talo on siirretty kaupunkiin museon lähelle ja entisöity hyvään kuntoon.
Muista rakennuksista lähistöllä on mm. 1880-luvun kirkko sekä Lauran, Maryn ja Nellien käytössä ollut vanha koulutalo. Pastori Aldenin rakennuttama kongregationalistinen kirkko purettiin 1954, mutta kirkonkello otettiin talteen ja se soi vielä tänä päivänäkin joka viikko kaupungin englantilais-luterilaisen kirkon kellotornissa. Laurahan kirjoittaa isän lahjoituksesta, kun hän antoi saapasrahansa kirkonkellon hankintaa varten. Kyseessä on siis tuo sama kellovanhus. Lauran muisti tosin pätki tässäkin tapauksessa hieman. Isä ei suinkaan antanut pois vain saapasrahojaan eli muutamaa dollaria vaan hän lahjoitti pastori Aldenille peräti 26 ja puoli dollaria.
» muutto 1879