Tv-sarja etusivu
Jakso-opas
Näyttelijät
Hahmot
Dvd
Jakso-opas
Pilotti
*. Little house on the prairie (30.3.74)
"Jos minulla olisi päiväkirja, kirjoittaisin siihen millaista oli kun lähdimme omasta pienestä talostamme Big Woodsista länteen intiaanien maille.
Meidän täytyi, sanoi isä, sillä niin moni ihminen oli tullut asumaan Big Woodsiin, ettei siellä ollut enää tarpeeksi riistaa metsästettäväksi ja hän pelkäsi,
että joutuisimme näkemään nälkää.".
Matkanteko väsyttää ja hermostuttaa jo joka iikkaa kunnes koti löytyy täysin yllättäen keskeltä ei-mitään. Lähin kaupunki on Independence, joka sijaitsee reilun puolen päivän ajomatkan päässä. Alkaa raskas talon rakennus, jota auttamaan ilmaantuu iloinen poikamiesnaapuri herra Edwards. Karvaturpa Edwards yrittää ensi töikseen opettaa Lauran sylkemään ja saa äiti Carolinen vihat niskaansa. Talo valmistuu nopeaan tahtiin ja illanistujaisista lähtiessään Edwards laulaa viulun säestyksellä ensi kertaa Ol' Dan Tuckerin, jota myöhemmin sarjassa hoilaa kutakuinkin jatkuvasti.
Pian Charles lähtee uudestaan metsälle ja jälleen tapahtuu. Tällä kertaa intiaanit tekevät vähemmän kivan visiitin Carolinen ja tyttöjen luo. He sabotoivat kämppää ja Caroa ja lopulta häipyvät tupakkien ja muiden pikkutarvikkeiden kera pois. Charlesin palatessa kotiin hän saa kuulla Lauran yrittäneen päästää Jack kiellosta huolimatta iskemään inkkarin keltaiseen pohkeeseen, ja sitten menee hermot ja tulee huuto ja paha mieli.
Joulu lähestyy ja lahjasukat keikkuvat tyhjillään, mutta Edwards rämpii yli tulvivat joen ja pelastaa tilanteen. Puolijäätynyt Edwards kuskaa itse Joulupukin puolesta tytöille joululahjat perille saakka ja joulusta tulee kuin tuleekin ikimuistoinen. Tytöt saavat pennin, sydänkeksin ja piparminttupötkylän. Jopa Caroline muuttaa suhtautumistaan ennen niin inhoamaansa Edwardsiin.
Kevät koittaa ja Charles hankkii Independencestä itselleen uuden kiiltävän auran, josta on ylpeämpi kuin koskaan. Maastopalo yllättää ja on polttaa maan tasalle talon ja eläinsuojan, mutta viime hetkellä saapuu taivaasta pelastus. Caroline syyttää palosta intiaaneja, joiden aggressiivinen rummutus ja mekastus jatkuu ulkona pimeydessä yötä päivää tehden varsinkin Carolinen hermoheikoksi. Päällikkö tulee jättämään viimeiset jäähyväiset ja kertomaan heidän lähtevän lopullisesti pois.
Elämä jatkuu onnellisena upean sadon keskellä ilman intiaaneja kunnes saapuu yllättävä uutinen. Ingallsien maat olivat heidän sinne asettuessaan olleet vielä intiaanien omaisuutta, ja siksi heidän on nyt lähdettävä matkoihinsa. Ei auta muu kuin pakata tavarat ja jatkaa matkaa. Uusi aura on vankkureiden ahtauden vuoksi jätettävä, samoin lehmät. Lauran on jätettävä sydänystäväksi muodostunut Edwards, ja itkujäähyväisten jälkeen vankkurit nytkähtävät liikkeelle kohti uutta tuntematonta...
Tämä kokoillan elokuvan mittainen pilotti on erittäin uskollinen Laura Ingalls Wilderin samannimiselle kirjalle. Vain muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta tapahtumat kulkevat tarkkaan kirjan kertoman mukaisesti. Hetimiten alettuaanhan sarja muuttui täydellisesti pois kirjojen hengestä, mutta tästä kirjailija Laura Ingalls Wilderin omaa elämäntarinaa huolellisesti kertovasta avausjaksosta olisi itse Laurakin varmasti pitänyt paljon.
