Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Boastin pariskunta
Robert ja Ella Boast olivat Ingallsin perheen De Smetin aikaiset hyvät ystävät, joista kerrotaan kirjassa Hopeajärven rannalla.
1. Tutustuminen rautateillä
Charles työskenteli syksyllä 1879 länteen vievillä rautateillä ja vei perheensä valmistuvan työmaan mukana pois Walnut Grovesta.
Perhe kotiutui Hopeajärven rantamaisemiin, johon oli piakkoin syntyvä De Smetin kaupunki. Rautateillä työskennellessään Charles oli
tutustunut rempseään kanadalaissyntyiseen herra Boastiin.Robert A. Boast syntyi 1848 Quebecin Richmondissa, josta muutti 19-vuotiaana Iowaan 1867. Iowassa hän tapasi tulevan vaimonsa ja 1869 nai 1852 syntyneen Ella Rosina Peckin. Pari viljeli Iowassa kunnes Robert aloitti työt rautatiellä.
Ingallsin perheeseen Robert tutustui läheisesti viimeistään alkutalvella 1879. Hopeajärven seudulle kotiutunut Charles nimittäin uskoi tämän uuden vasta valloitetun ihanteellisen viljelysmaan vetävän ihmisiä niin kovasti, ettei keväällä enää olisi maata rekisteröitävänä. Niinpä hän lähti vielä ennen lumen tuloa Brookingsin rekisteröintitoimistoon varaamaan maatilansa ja pyysi herra Boastia pitämään sen aikaa huolta perheestään. Varsinkin Laura piti valloittavan naurun omaavasta Robertista ja hänen ollessa talossa myös Caroline tunsi olonsa turvalliseksi vaikka Charlesin matka saattoikin kestää kaikkineen toista viikkoa.
Robert Boast oli isokokoinen vahva mies, jolla Laura muisteli olleen "mitä mustimmat silmät ja pikimustat hiukset sekä nauru, jolla olisi tienannut lavoilla omaisuuden". Boast oli jo rekisteröinyt itselleen maatilan samalta seudulta ja hänen oli tarkoitus palata talveksi kotiin Iowaan ja vasta aikaisin keväällä muuttaa Hopeajärven maatilalleen nuoren vaimonsa kanssa. Kun sitten Charles teki rautatieyhtiön edustajien kanssa sopimuksen, jonka mukaan Ingallsit majoittuivat talveksi tälle seudulle, Boast päätti seurata esimerkkiä.
Talven alkaessa Robert oli viimeinen työmaalta pois lähtenyt ihminen ja hetken aikaa Ingallsit olivat seudulla täysin yksin. Robert kävi kuitenkin vain hakemassa vaimonsa pois Iowasta. Laura kertoo kirjassaan Hopeajärven rannalla kuinka Boastin pariskunta ilmestyi yllättäen kylään juuri ennen joulua 1879. Aiemmin hän mainitsee paikkansapitämättömästi Robertin lähteneen Iowaan mennäkseen naimisiin, sekä myöhemmin puhutaan kymmenen vuoden ikäeroista ja vastanaineista vaikka todellisuudessa Boastit olivat olleet naimisissa jo kymmenen vuotta. De Smet News kertoi 1889 Boastien 20-vuotishääpäivän juhlista, joihin osallistui peräti yli 70 vierasta. Vilkkaat ja menevät Boastit olivat kaikin puolin erittäin nuorekas ja lapseton pariskunta, ja kenties siksi Laura automaattisesti oletti heidän menneen vasta naimisiin.
2. Ystävyyden suuri vaikutus Lauran tulevaisuuteen
Robert ja Ella asuivat talven Ingallsien pihapiirissä, maanmittaajien toimistorakennuksena toimineessa pienessä majassa. Siinä missä Ingallsit ja Boastit viettivät yhteisen jouluillallisen Ingallsien maanmittaajien talossa, uusivuosi puolestaan vietettiin Boastien isännöiminä. Ella oli pieni, pyylevä, pirtsakka vaaleatukkainen ja sinisilmäinen nuori nainen. Laura muisteli kuinka Ella osallistui Lauran ja Carrien kanssa pihaleikkeihin ja laski heidän kanssaan pulkkamäkeä. Aikaisin keväällä Robert ja Ellie muuttivat sitten omalle läheiselle maatilalleen, ja koska Robertilla ei ollut ollut aikaa rakentaa kunnollista taloa, he asuivat aluksi alkeellisessa turvemajassa, jollainen oli myös Ingallseille hyvin tuttu.Boasteista ja Ingallseista tuli tämän eristyksissä, mutta yhdessä vietetyn talven aikana hyviä ja läheisiä ystäviä. He mm. viettivät jatkossakin kaikki joulunsa yhdessä Ingallsien luona, kun taas vuoden vaihtumista juhlittiin perinteisesti Boasteilla. Tämä traditio kesti vuosia.
Ystävyys Boastien kanssa muutti sittemmin myös Lauran elämän ja piirsi hänen tulevaisuutensa suuntaviivat. Robertin serkku oli herra Bouchie, joka etsi syrjäiseen kouluunsa opettajaa. Boast luonnollisesti suositteli virkaan parhaan ystävänsä 15-vuotiasta tytärtä, ja jouluaattona 1882 nämä kaksi herraa vierailivat Ingallseilla. He pyysivät Lauraa opettajaksi, teettivät hänelle opettajantutkinnon ja loppu onkin historiaa...
+. Intiaanikevennys
Siinä missä Lauralla ja koko Ingallsin perheellä oli omat seikkailunsa intiaanien kanssa, myös Boastien elämään intiaanien läsnäolo vaikutti. Eräs tohtorismies oli löytänyt rautatien rakennustyömaan lähettyviltä palsamoidun intiaanilapsen ruumiin, jonka oli sitten luonnollisesti lähettänyt Chicagoon museoon. Intiaanit eivät moisesta haudan häpäisystä suuremmin ilahtuneet ja uudisasukkaiden keskuudessa pelättiin intiaanien kauheaa kostoretkeä henkeä pidätellen.Eräänä päivänä sitten Robertin ollessa tilansa laitamilla kyntämässä, hänelle tultiin kertomaan intiaanien lähestyvän ja olevan tulossa sotimaan. Sama uutinen käytiin kertomassa myös Ellalle, ja kun Robert sitten palasi kotiin, oli Ella jo pakannut kaikki tavarat vankkureihin ja koko omaisuus oli lähtövalmiina, kyydissä istuvaa Ellaa myöten. Boastit eivät silti suinkaan lähteneet karkuun ja loppujen lopuksi tieto intiaanien sotaretkestäkin paljastui vääräksi hälytykseksi. Robert kertoi myöhemmin tätä tarinaa hyvinkin hauskana kaskuna, mutta voi kuvitella, että ainakaan Ellaa tilanne ei kyseisellä hetkellä varsinaisesti naurattanut.
3. De Smetissä loppuun saakka
Ella kärsi myöhemmin reumatismista, ei kyennyt enää tekemään töitä ja 1890-luvun lopulla joutui lopulta pyörätuoliin jo alle viisikymppisenä. Vaikka parilla ei ollut omia lapsia, Ellie oli De Smetin nuorten hyvä ystävä ja piti usein heille juhlia kotonaan.Ella Boast kuoli 1918 ja Robert 15.7.1921. Heidät on haudattu vierekkäin De Smetin hautausmaalle.
++. Totuus versus muistikuvat
Lauran väärä olettamus vastanaineista on myös vuosilukuja vertaamalla varsin ymmärrettävää. Jos kymmenen vuoden ikäero olisi pitänyt kutinsa, silloin 31-vuotias Robert olisi tuonut Iowasta Dakotaan Hopeajärven rannalle mukanaan 21-vuotiaan vaimonsa. Mutta mikäli he todellakin ovat viettäneet 20-vuotishääpäiviään vuonna 1889 kuten paikallislehti uutisoi, olisi Ellien täytynyt olla naimisiin mennessään vasta 11- tai korkeintaan 12-vuotias. Tämä ei uusimpien tietojen valossa kuitenkaan onneksi pidä paikkaansa, vaan Ella oli mitä varmimmin syntynyt jo 24.3.1852. Naimisiin mennessään 5.6.1869 hän oli ollut siis 17-vuotias, ja Ingallseihin tutustuessaan jo 27.Kuten monessa muussakin tapauksessa, taaskaan Lauran historialliset kirjoitukset eivät pitäneet aivan paikkansa. Hänen mainitsemansa lapseton vastanainut nuoripari ei siis ollut nuoripari ollenkaan eikä sen enempää vastanaineitakaan. Lapsettomia kylläkin.