Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Ensignin perhe
Kun Ingallsit muuttivat ensimmäistä kertaa Walnut Groveen, paikalle saapui keväällä 1874 pastori Alden perustamaan seurakuntaa. Hanketta olivat
suunnittelemassa Charles Ingallsin ohella monet muut kylän ihmiset, joukossa Kennedyt, Steadmanit, Owensit sekä John Ensign.
1. Seurakuntaystävät ja koulukaverit
John Ensign oli syntynyt 5.4.1817. Ensimmäinen vaimo vuodesta 1840 oli Phoebe Osbourne. Seuraavan kymmenen vuoden aikana he saivat viisi lasta kunnes Phoebe menehtyi 1853.Vain puolitoista vuotta myöhemmin, John meni toisen kerran naimisiin. Hääpäivä oli 6.9.1854 ja vaimo yli 12 vuotta nuorempi Luperla Farrington. Luperlan kanssa syntyi niin ikään viisi lasta: George (1856), Willard (1859), Anna (1862), Carrie (1865) ja Howard (1866).
Charles ja Caroline löysivät paljon yhteistä Ensignin pariskunnan kanssa ja pikatahtia he ystävystyivät lämpimästi. Kun 1875 kaupunkiin syntyi koulu, myös perheiden lapset pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin. Tähän aikaan kahdeksanvuotias Howard Ensign oli täsmälleen Lauran ikäinen, jolloin luonnollisesti he kävivät koulua samaan tahtiin. Samaa koulua kävivät myös perheen vanhemmat lapset, enemmän Mary Ingallsin ikätoverit reilu kymmenvuotiaat Anna ja Carrie sekä vähän vanhempi Willard. Ikäeron vuoksi Laura ei liiemmin hengaillut vanhempien Ensignien lasten kanssa, mutta Howard ja Laura tulivat juttuun keskenään jopa vanhempiaan paremmin.
2. Lauran kosinta
Syksyllä 1876 Ingallsit lähtivät Iowaan hotellia pitämään. Kun perhe sitten palasi kiertomatkaltaan syksyllä 1877, he viettivät ensimmäisen yön Walnut Grovessa juuri Ensignien vieraana. Jälleennäkeminen oli iloinen, varsinkin jo aiemmin Lauraan ihastuneen Howardin on täytynyt olla riemusta ratkeamaisillaan.Charlesin oli tarkoitus etsiä pikaisesti oma maatila ja rakentaa sinne mökki, mutta syksy oli jo turhan pitkällä, jotta hän olisi ehtinyt saada kunnollista talven kestävää asuintaloa mitenkään valmiiksi ennen talven tuloa. Niinpä Ensignit suorastaan vaativat Ingallseja viettämään saman tien koko talven heidän vieraanaan ja etsimään vasta kevään tullen itselleen kotitilan.
Näin myös tapahtui ja nämä kaksi perhettä asuivat tiiviisti yhdessä koko talven, jakoivat kulut tasan ja tulivat mainiosti toimeen keskenään. Nyt myös Laura oli enemmän tekemisissä Ensignin vanhempien lasten kanssa ja heillä oli yhteiset lumisodat, pulkkamäet ja muut leikit niin koulumatkalla, välitunneilla että myös kotipihallakin.
Nyt jo kymmenvuotias Howard oli edelleen ihastunut Lauraan ja talven lähestyessä loppuaan, hän rohkaisi mielensä ja kysyi Lauraa vaimokseen – naimisiin tietenkin mentäisiin jahka ikää karttuisi hieman lisää... Lauraa mietitytti ehdotus kovin ja hän harkitsi asiaa tarkoin ja pitkään.
Eräänä päivänä asia kuitenkin ratkesi kuin itsestään. Howardilla oli nimittäin tapa kerjätä huomiota kovaan ääneen itkemällä jos ei heti saanut tahtoaan läpi. Kertaalleen hänen mielitiettynsä leikki koulun välitunnilla pastorin pojan Albert Mosesin kanssa, ja pahaksi onnekseen mustasukkainen Howard purskahti itkuun. Se sitten riitti eikä muuta tarvinnut. Lauraa moinen itkupilli suorastaan inhotti, Howardille asia ilmoitettiin topakasti ja tähän kariutuivat kaikki kauniit suunnitelmat purjehtia yhdessä avioliiton ammoisaan satamaan.
3. Jälleen Ingallsien tie vie ja kaverit taakse jää
Perheiden läheisistä suhteista kertoo myös se, että kun Charles työskenteli Walnut Grovessa Mastersin äskettäin perustamassa hotellissa ja perhe pystyi muuttamaan omilleen, niin vaikka Ensignit olivat muuttaneet kevään tullen maatilalleen, tytär Anna jäi kuitenkin asumaan Ingallsien kanssa. Kaupunkiasunnosta kun oli huomattavasti helpompi ja turvallisempi koulumatka. Hän vietti Charlesin ja Carolinen ja tyttöjen luona vieraana koko kevään ja alkukesän siihen saakka kunnes lukukausi päättyi, ja vasta sitten muutti oman perheensä luokse maatilalle.Tämän jälkeenkin perheet pitivät samalla seudulla asuessaan tiiviisti yhteyttä ja Annakin vieraili usein ihan yksin Ingallsien luona.
Loppukesällä 1879 Ingallsit lähtivät Walnut Grovesta viimeistä kertaa kohti Hopeajärven rautatietyömaata, ja kuten niin monet muutkin ystävät, myös Ensignit jäivät taakse, eivätkä perheet enää koskaan tavanneet toisiaan. Paikallislehti kertoo John Ensignin perheen menettäneen samana vuonna koko omaisuutensa rajussa tulipalossa.
4. Elämä Ingallsien mentyä
1885 John vei perheensä reilun parin sadan kilometrin päähän itään Northfieldin kaupunkiin, itse asiassa melko lähelle Minneapolisin suurkaupunkia sekä Ingallseille niin tuttua Mississippijokea ja Pepiniä.Vuoden 1897 paikkeilla perhe muutti sitten yli 300 kilometrin matkan päätyen Chicoon, keskelle länsirannikon Kaliforniaa. Täällä John kuoli 30.1.1900.
Aviomiehensä kuoleman jälkeen Luperla muutti kahdestaan poikansa Howardin kanssa vielä enemmän länteen Oaklandin satamakaupunkiin, aivan San Franciscon viereen. Luperla kuoli helmikuussa 1913.
+. Anna Luperla Ensing
Aikakauden raadollisuudesta jälleen tyly esimerkki.Anna Ensing ystävystyi kaikkien Ingallsien kanssa vuosien saatossa oikein mainiosti. He viettivät paljon vapaa-aikaa yhdessä, ja hetken kouluaikaan Anna jopa asui Ingallseilla.
Kun sitten loppukesällä 1879 Ingallsit lähtivät Walnut Grovesta, oli nuoren elämänsä kevääseen kiiruhtavan Annankin lähdön hetki jo ovella kolkuttelemassa. De Smetin suunnalla talvea viettävät Ingallsit eivät olleet vielä ehtineet edes uuden kotinsa tontin paikkaa päättämään, kun Anna sairastui pahoin kurkkumätään ja kuoli pois helmikuun 26. päivä 1880 vasta 17-vuotiaana.