Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Cap Garland
Desmetiläinen Cap Garland kuvataan kirjoissa sinisilmäiseksi,
vaaleahiuksiseksi kaveriksi, jonka hymy oli valloittava.
Hän on Pitkä talvi preerialla, Pieni kaupunki preerialla ja Onnen kultaiset
vuodet
-kirjojen pidetty hahmo ja Laura Ingallsin ensi-ihastus.
1. Perhe
Oscar Edmund Garland, kutsumanimeltään Cap syntyi 27.12.1864 Avocassa, Wisconsinissa. Isä oli Walter Bell Garland ja äiti Margaret Frances Pettit. Perheessä oli kaksi vanhempaa siskoa: Sarah Lovenia ”Vena” Garland (s. 1856) ja Florence Adelia Garland (14.5.1862–1933). Näiden kolmen lapsen lisäksi Garlandit menettivät kaksi lastaan nuorena: poika Walter (29.5.1855–23.7.1855) ja tytär Josephine (18.8.1859–12.4.1863).Capin isä syntyi Irlannissa 1832, ja muutti meren taakse Wisconsiniin. Hän kuoli jo kuoli 42-vuotiaana 29.9.1874, ja perhe lähti pian isä Walterin kuoleman jälkeen Wisconsinin Avocan kodista. Yksinhuoltajaäiti kolmen lapsensa kanssa asettuivat Henryjärven rannalle Dakotan territoriolle talvella 1879–80.
1880 loppukesän ja alkusyksyn aikana perhe muutti De Smetin kaupunkiin, jossa äiti Garland avasi täysihoitolan Joliet Avenuen ja Toisen kadun kulmaan, Charles Ingallsin kaupparakennuksen taakse. Siis sen saman rakennuksen, jossa Ingallsit viettivät koko ankaran talven 1880–81. Sisko Florence ansaitsi paikkansa opettamalla kaupungin koulussa, ja juuri Florence olikin Lauran ensimmäinen opettaja De Smetissä.
2. Cap ja Laura
Elettiin marraskuuta 1880 kun Laura ja Carrie kävelivät ensimmäistä kertaa De Smetin koulun pihaan ja Cap leikkisästi heitti Lauraa pallolla,
jonka Laura poikien yllätykseksi koppasi hienosti. Cap on varmaan saanut Lauran huomion osakseen heti alusta alkaen ja tästä tuli pian Lauran
silmissä nuori sankari. Varsinkin kun hän lumimyrskyssä piti päänsä ja suunnisti muista piittaamatta suoraan kaupunkiin kertomaan miehille muiden
oppilaiden olevan matkalla keskelle autiota preeriaa. Ihailua ei varmasti vähentänyt myöskään seikkailu, jonka Cap suoritti vain 16-vuotiaana.
Cap ja Almanzo Wilder lähtivät yhdessä uskaliaalle matkalle ostamaan
vehnää nälkään kuolemassa olevalle kaupungille. Kun sitten Almanzo pari vuotta myöhemmin pohti, lähteäkö noutamaan Lauraa Bouchien koululta
hurjan lumimyräkän keskeltä, Cap totesi Almanzolle, että "Jumala vihaa pelkureita".
Cap tosiaan eli omien sanojensa mukaan, hän ei ilmiselvästikään ollut pelkuri.Kun koulu alkoi taas syksyllä 1881, Laura oli mielissään kun näki Cap Garlandin uudestaan isojen poikien joukossa. Piakkoin kirkossa pidettiin kaupungin elvyttämiskokouksia – Lauraa ei kiinnostanut itse tapahtuma vaan kuten vuosia myöhemmin julkaisemattomaksi jääneessä elämänkerrassaan kirjoittaa: "totta puhuakseni, huomasin siellä vain Capin".
Se ei kuitenkaan ollut Cap, joka taputti olkapäälle ja pyysi saada saattaa Lauran kotiin, vaan se oli se nuorin Wilderin poika, Almanzo. Silti Laura oli yhä kiinnostunut Capistä, ja lopetettuaan opettamisen Bouchien koululla hän kirjoitti, että oli tahtonut jättää Almanzon ja lähteä Capin matkaan. Kun Cap kutsui Lauran rekiajelulle, Laura tajusikin kaikesta huolimatta haluavansa olla sittenkin mieluummin Almanzon kanssa. Cap Garland alkoi sitten piirittää Lauran ystävää Mary Poweria, ja nämä kaksi nuorta paria, Laura ja Almanzo sekä Cap ja Mary kävivät usein yhdessä rekiajeluilla.
3. Onnettomuus
Vuonna 1882 äiti Garland rekisteröi tilan noin 12 kilometriä itään Ingallsien maatilasta. Kenties Cap työskenteli tilalla sillä välin kun hänen äitinsä ja siskot ylläpitivät kaupungissa täysihoitolaa. Cap toki asui kaupungissa myöhemmin, sillä Almanzon asuessa hoitolassa kesän 1884 aikana, hän jakoi huoneen Capin kanssa.Cap ja hänen valjakkonsa kävivät töissä useiden vuosien ajan myös alueen muilla maatiloilla. 2.11.1891 työskennellessään puimaryhmän kanssa August Larsonin tilalla, keitin räjähti ja Cap menehtyi onnettomuudessa ainoastaan 26 vuoden iässä.
Cap
+. Florence Garland
Capin sisko Florence Garland, joka myös mainitaan kirjoissa, nai Charles Lansing Dawleyn vuonna 1887 ja nimesi 11.3.1893 syntyneen ensimmäisen poikansa Lansing Edmundin veljensä muistoksi. Florence ja Charles saivat vielä toisen pojan, Walter Averillin 9.1.1900.Äiti Margaret Garland kuoli De Smetissä 1913. Myös Florence ja Charles viettivät lopun elämänsä De Smetissä. Florence kuoli 1933 ja Charles 1935.