Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Eleck Nelson ja perhe
Ingallsien saapuessa Walnut Groveen, ensimmäinen tuttavuus
oli Eleck Nelson (1846-1931). Hänen oikea nimensä oli ilmeisesti Eilert,
mutta uudessa maassa oli uudet tavat ja uudet nimet. Nimien muuttaminen
helpompaan muotoon oli varsin yleinen käytäntö.
1. Walnut Groven perustaja
Nelson oli syntynyt 29.9.1846 Norjassa Brandbun kylässä n. 70 kilometriä Oslosta pohjoiseen. Vuonna 1866 hän saapui Amerikan mantereelle ja itäiseen Minnesotaan vain 21-vuotiaana. Saapuessaan sitten 1870 Walnut Groven Plum Creekin alueelle, hän oli ensimmäinen täältä tilan nimiinsä rekisteröinyt ihminen. Varsinainen Walnut Groven kantaisä siis. Hänen perässään tosin seurasi heti lähipäivinä ja -viikkoina varsinainen karavaanillinen varsinkin ruotsalais-, norjalais- ja skottitaustaisia maahanmuuttajia, joiden joukossa oli paljon Ingallsien tulevia ystäviä, kuten Bedalit, Kennedyt, Ensignit ja Owensit.Nelson asui kuitenkin pääsääntöisesti majatalossa Minneapolisissa, jossa 15.9.1871 nai niinikään norjalaisen Olena Olsonin, ja he perustivat perheen. Olena (10.7.1851-1921) oli saapunut 1852 Norjasta Amerikkaan vain vuoden ikäisenä äitinsä kanssa perheen isän kuoltua.
Naimisiin mentyään, Eleck ja Olena muuttivat Eleckin rekisteröimälle maatilalle Walnut Groveen pysyvästi syyskuussa 1871. Hyvin elättävällä maatilalla heitä siunattiin (tai koeteltiin) runsaalla lapsikatraalla, vuosien 1872-96 välillä heille syntyi ainakin yksitoista lasta. Ensimmäinen lapsista oli 7.10.1872 päivänvalon nähnyt tytär Anna. Seuraavan 24 vuoden aikana syntyivät vielä Mary, Fred , Elena, Matilda, Albert, Henry, Gilbert, Samuel, Emil ja lopulta vielä Hjalmer vuonna 1896. Perhe oli Walnut Groven norjalaisen luterilaisen kirkon aktiivijäseniä.
Nelsonit –
keskellä seisomassa mahdollisesti esikoinen Anna
2. Nelsonit ja Ingallsit
Nelsonin perhe on tuttu Lauran kirjoista, sillä heidät mainitaan usein kirjassa Luumujen poukama. Ingallsit saapuivat tänne keväällä 1874 ja saapuessaan tapasivat heti ensimmäisenä Nelsonin, joka puolestaan opasti Ingallsit tekemään maakaupat herra Hansonin kanssa.Ensimmäisen kesän Charles työskenteli Nelsonin pelloilla tienatakseen säästöjä. Laura piti nuoresta Nelsonin pariskunnasta kovasti ja samalla tutustui heidän perheensä pieneen tyttäreen Annaan. Tutustuessa alle parivuotias Anna oli yli viisi vuotta vanhemmalle Lauralle vähän turhan pieni leikkikaveriksi, mutta Laura viihtyi sitäkin paremmin perheen äidin Olenan kanssa, joka opetti Lauran mm. lypsämään. Perhe sai lisäystä 1874 kun Nelsoneille syntyi Mary.
Laura vietti Nelsoneilla aikaansa erittäin paljon ja Charles kiusasi Lauraa sanomalla, että tämähän puhuukin jo ruotsalaisella aksentilla – vaikka varsin hyvin tiesi Nelsonien toki olevan norjalaisia.
Kun Ingallsit kesällä 1876 möivät vanhan Hansonin tilan Kellerin pariskunnalle ja lähtivät pois, jäivät Nelsonit edelleen asumaan Plum Creekiin.
3. Ingallsien toinen Walnut Grove -jakso
Syksyllä 1877 Ingallsit palasivat Iowassa vietetyn vuoden jälkeen Walnut Groveen, tällä kertaa kaupungin keskustaan. Nelsonit asuivat yhäkin samalla maatilallaan Plum Creekissä, mutta pian kuitenkin myös he muuttivat sivistyksen pariin. Walnut Groven keskustassa he perustivat saluunan, jonka Laura muisteli olleen niin villi paikka, etteivät Ingallsin tytöt saaneet yksin mennä sen likikään.Nelson oli todellinen yleisyrittäjä maanviljelyn ohella. Hän oli kauppias, liikemies, karjanvälittäjä, saluunanpitäjä, kaupungin lautakunnan jäsen 15 vuoden ajan, pormestari ja vaikka mitä. Hän myös perusti pienen teurastamon tapaisen liiketoimen 1878, ja tämä omalta osaltaan lisäsi Ingallsin perheen taloudellista ahdinkoa. Ingallseillahan oli ollut takanaan pari heinäsirkkojen tuhoamaa satoa sekä taloudellisesti erittäin vaikea vuosi Iowassa. Iowastakin Ingallsit olivat mitä ilmeisimmin karanneet yön pimeyteen vuokravelkojaan ja muita laskuja karkuun. Taloudellista kurimusta helpottaakseen, Charles oli Walnut Grovessa murhannut eläimiä hyvällä menestyksellä. Nyt sitten Nelson tuli näillekin lihamarkkinoille vahvaksi kilpailijaksi.
Tämä pieni teurastamo toimi muuten Lafayette Bedalin omistamassa kiinteistössä aivan kaupungin keskustassa. Nelson piti teurastamoa vain hetken avattuaan sen vuonna 1878, ja parin omistajavaihdoksen jälkeen liike palasi hänen omistukseensa loppuvuonna 1879. Siinä välissä samaa lihapuotia oli ehtinyt jo pyörittää Charles Ingallskin. Teurastamo lopetettiin kokonaan jo maaliskuussa 1880, ilmeisen epävarmana elatuksen takaajana.
Syyskuussa 1879 Ingallsin perhe jatkoi matkaa länteen kohti Dakotaa ja De Smetin kaupunkia. Pitkäaikaisiksi ystäviksi luokiteltavat Nelsonit olivat Walnut Grovessa jo ennen Ingallseja ja myös heidän jälkeensä sinne jäivät.
4. Ingallsien jälkeen
Nelsonit viljelivät maatilaansa ja hankkivat jopaa lisää maata, kunnes muuttivat Walnut Groven keskustaan 1892. Täällä he siirtyivät virallisesti eläkkeelle 1916.Olena menehtyi 10.6.1921 ja Eleck maksasyöpään 15.7.1931.
+. Anna Nelson
Nelsonin perheen esikoinen ja Laura Ingallsin pikkulapsikaveri Anna Caroline Nelson on jälleen tyly esimerkki aikakauden luonteesta. Kaikki oli hänen kohdallaan oikein mainiosti kunnes pirtsakka tyttölapsi yllättäen sairastui nuorena ja kuoli vain 17-vuotiaana 25.6.1890.