Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Bouchien perhekoulu
Helmikuussa 1883 Laura oli täyttämässä 16 vuotta. Hän odotti tätä päivää innokkaana, koska opettajantodistuksen saamiseen edellytettiin juuri tuo
16 vuoden ikä ja opettajaksihan Laura nimenomaan tahtoi. Jouluna 1882 – siis kuutisen viikkoa ennen syntymäpäiväänsä – Lauralle tarjottiin tilaisuutta
päästä pieneen kyläkouluun opettajaksi. Hän läpäisi mennen tullen pikaisesti pidetyn pätevyystentin.
1. Boutchie vai Brewster?
Kirja Onnen kultaiset vuodet alkaa Lauran valmistautuessa ensimmäiseen työpäiväänsä. Koulu oli Bouchien perheen ylläpitämä. Kirjassa Laura kuitenkin muutti Bouchien nimen Brewsteriksi. Lauran omien sanojen mukaan hän teki näin siksi, koska Brewster kuulosti rumemmalta ja siten kuvasi huomattavasti osuvammin tuossa pienessä siirtokunnassa vallinnutta tunnelmaa. Herra Bouchien serkku oli Ingallsien hyvä ystävä Robert Boast, joka oli suositellut Lauraa.2. Perhe
Muutaman perheen asutus oli pahoin eristyksissä, vaikka ei sijainnutkaan kuin parinkymmenen kilometrin päässä De Smetin kaupungista. Tuohon aikaan tosin talvella liikkuminen oli niin hankalaa, että tuo 20 kilometriä olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka kaksituhatta.Laura majoittui Bouchien perheen luo. Perheeseen kuului isä Louis, äiti ja muutaman vuoden ikäinen poika Johnny. Herra Bouchie oli hillitty ja rauhallisen oloinen mies, joka kohteli Lauraa hienotunteisesti ja ystävällisesti. Talon rouvalla sen sijaan oli ilmiselvä hermoromahdus meneillään ja hän purki ahdistuksena Lauraan. Tosin talon isäntäkin sai omansa.
Lauran "oma huone" oli pelkästään ohuella verholla eristetty nurkkaus – äänieristyksestä ei ollut tietoakaan. Hän joutuikin kuuntelemaan lähes yötä päivää rouvan jatkuvaa marmatusta milloin mistäkin. Myös Lauran läsnäolo tuntui olevan talon emännän mielestä kaikkea muuta kuin tervetullutta. Tästä syystä Laura suorastaan pelkäsi tuota aggressiivisesti käyttäytyvää naista, ja ensimmäisestä päivästä alkaen hän laski jäljellä olevia työpäiviä.
3. Koulu
Noin kilometrin päässä sijaitsi itse koulurakennuksena toimiva pieni autio mökki, jonka rakentanut asukas oli luovuttanut ja palannut takaisin itään. Jolleivät oppilaiden kodit olisi olleet näköetäisyyden päässä, koululle olisi ollut lähes mahdoton suunnistaa. Edes maamerkkejä tuntui olevan mahdoton havaita sileiden ja lumisten kumpujen seasta. Silti oppilaat löysivät tiensä sinne joka aamu kello 9:00.Koulua kävi viisi oppilasta: Charles ja Martha Patterson (kirjassa virheellisesti Harrison) sekä Clarence, Tommy ja Ruby Bouchie. Bouchien sisarukset olivat Lauran palkanneen herra Bouchien veljen lapsia ja asuivat vajaan kilometrin päässä koulusta. Charles ja Martha sen sijaan joutuivat kävelemään tuimassa pakkasessa noin kahden kilometrin vaarallisen kylmän koulutien.
Niin pientä koulua ei olekaan etteikö sekaan mahtuisi omaa koulukiusaajaa. Täällä se oli Clarence, joka pojista vanhimpana testasi uutta, itseäänkin selvästi nuorempaa ja pienikokoisempaa opettajaa aina kun vain keksi ja uskalsi. Tämä teki Lauran ensimmäisen työkokemuksen vielä entistäkin painajaismaisemmaksi.
+. Prince ja Lady
Almanzo Wilder, Lauran entisen opettajan Eliza Janen veli, oli kuitenkin toista mieltä. Hän valjasti vahvat morganinhevosensa Princen ja Ladyn, ja lähti tälle uhkarohkealle matkalle tuuleen ja tuimaan tuiskuun ainoastaan Lauran tähden. Lauralle olikin aivan täydellinen yllätys kun tuolloin vielä lähes tuntematon Wilder saapui häntä kotiin hakemaan. Itse asiassa alkuun Laura luuli Wilderin olevan asialla Charlesin pyynnöstä, eikä kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota.
Viikonlopun jälkeen Wilder kyyditsi Lauran takaisin Bouchielle ja taas perjantaina sama kuvio toistui. Ja uudestaan ja uudestaan. Laura ei ollut lainkaan kiinnostunut Almanzon seurasta ja tunsi olevansa epäreilu, koska hänelle kelpasi kuitenkin kyydit... Niinpä erään paluumatkan aikana Laura kertoi Almanzolle, että koulun päätyttyä hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta jatkaa ajeluretkiä tämän kanssa. Almanzo totesi vähäpuheisesti, että ok. Kyydit eivät Lauran ihmetykseksi kuitenkaan loppuneet, vaan jälleen seuraavana perjantaina reki saapui häntä noutamaan.
++. Koulukyyti saa palkkansa
Vaikka matka oli erittäin vaikea ja vaarallinen, Almanzo teki tämän kerta kerran jälkeen koko kahdeksan viikon ajan. Usein hän joutui jopa "elvyttämään" hevosiaan, sillä näiden hengitystiet tuppasivat jäätymään umpeen matkan aikana moneen kertaan. Almanzon täytyi käydä sulattelemassa hepojen turpia omalla hengityksellään ja tämä hidasti merkittävästi muutenkin työlästä matkantekoa.Vaikka Laura tekikin töitä mielellään tienatakseen tarpeeksi rahaa, jotta Mary pääsisi kesälomalla kotiin, hän oli silti erittäin huojentunut kun työrupeama lopulta oli ohi. Lauran työ päättyi eikä hän ollut joutunut viettämään yhtään ainoata viikonloppua ahdistavalla työpaikallaan! Laura oli tästä valtavan kiitollinen nuoriherra Wilderille. Lauran opettajana vietetyn kahdeksan viikon aikana hänen parhaat ystävänsä Ida Wright ja Mary Power olivat alkaneet viettää paljon aikaa omien seuralaistensa kanssa. Lauran tultua takaisin kotiin, hän sai usein iltaisin kotinsa ikkunasta katsella kuinka kaverit ajelivat poikaystäviensä kanssa De Smetin pääkatua edestakaisin. Niin ei ollutkaan mikään ihme, että kun jonkin ajan kuluttua Almanzo pyysi Lauraa rekiajelulle kerrankin ihan huvimielessä, tämä suostui.
Yhä edelleen Laura oli silti enemmänkin kiinnostunut toisesta desmetiläisestä kaverista, Capistä. Muiden tyttöjen tavoin, Lauran mielestä myös Wilderin veljesten palkollinen, ruotsalainen Oscar Rhuel oli kovasti kiinnostava tyyppi. Käytyään ajelulla Cap Garlandin kanssa, hän huomasi sittenkin ajelevansa mieluummin Almanzon seurassa. Seuraavan kolmen vuoden aikana pari jatkoi seurusteluaan ja yhteisiä reki- ja vaunuajeluitaan, kunnes loppukesästä 1885 he menivät naimisiin.