Kotimatka 1894

sivu 1

sivu 2

sivu 3

sivu 4

sivu 5

sivu 6

sivu 7

sivu 8

sivu 9

sivu 10

Kotimatka 1894
sivu 5  –  neljäs viikko

Elokuun 6.
Matkaan taas puoli yhdeksältä. Beatricen kaupunkiin saavuttiin puolen päivän aikaan. Maissi oli täällä pystyyn kuivunutta ja kuollutta. Kyntötyöt ensi vuotta varten oli pitkälti jo tehty. Beatrice oli Lincolnia pienempi kaupunki, mutta Laura piti siitä. Varsinkin oikeustalo oli hänen mielestään komea.

Kaupungin jälkeen ylitettiin Big Blue River, jonka jälkeen iltapäivällä viideltä ohitettiin Blue Springsin kaupunki, ja pian oli taas edessä Big Bluen ylitys. Omenapuut yleistyivät niin paljon, ettei niihin enää edes kiinnittänyt sen suurempaa huomiota.

Elokuun 7.
Tiellä kello 7:30. Osavaltion raja saavutettiin Lauran kellon mukaan täsmälleen ja tarkkaan ottaen 7.8.1894 kello 10:28'15. Tällä kellonlyömällä seurue siirtyi Nebraskasta Kansasiin. "Sen perusteella mitä olemme Nebraskaa nähneet ja siitä kuulleet, kaakkoisosa on melko hyvää seutua, mutta kokonaisuutena ei kovinkaan hyvä. En pidä Nebraskasta."

Deer Creek, Peurapuro ylitettiin kello 11, ja iltapäivällä viiden paikkeilla saavuttiin Marysvilleen, Marshall Countyyn, Blue Riverin varrelle. "Tänään ajettiin 43 kilometriä ja leiriydyttiin talon lähelle, jossa kaksi miestä oli humalassa. He olivat hukanneet vankkureistaan kaarituet, tahtoivat hieroa hevoskauppoja jne. Manlyllä oli urakka yrittäessään päästä heistä eroon loukkaamatta."

Elokuun 8.
Matkaan 8:30. Pian ylitettiin Little Elm Creek ja Big Elm Creek purot, joiden jälkeen matka jatkui läpi kauniin metsän pujotellen kuusien, tammien, mäntyjen ja lukemattomien muiden puiden lomitse. Villejä luumuja, greippejä, viinimarjoja ja villejä kukkia joka puolella ja paljon. Rikas näkymä, Laura tuumi.

Blue River ylitettiin jälleen kerran. Lauran mielestä tämä oli ihastuttava joki; aina yhtä puhdas, raikas ja viileä. Tällä kertaa ylitys tapahtui sata metriä pitkää siltaa pitkin. "Irving on mitättömän pieni kaupunki, mutta täällä on oopperatalo, joka on pyöreäkattoinen ja näyttää höyrykattilalta."

Irvingin jälkeen oli jälleen edessä Blue Riverin ylitys – nyt jo neljännen kerran. Joka kerta se muuttui ihastuttavammaksi. "Leiriydyimme Spring Siden kaupungin laitamille. Hyvin nimetty, täällä on lähteitä (spring) joka puolella (on every side). Otin vettä lähteestä, joka pulppuaa suoraan peruskalliosta, viileänä ja kirkkaana."

Elokuun 9.
Matkaan puoli yhdeksältä ikävälle mäkiselle ja kiviselle taipaleelle. Leiri lähelle Westmoorlandin kaupunkia. "Illallisaikaan saimme seuraa, joitain miehiä, kaksi naista ja lapsia. Tyypillisiä etelän asukkeja, majoittuivat aivan lähelle, matkallaan pohjoiseen. Nebraskaan tai ehkä Dakotaan työn hakuun."

Elokuun 10.
Jälleen tien päälle 8:30, ja seudun halki, joka oli kuivinta seutua sitten Dakotasta lähdön. Matka vei läpi Louisvillen, viisi kilometriä ohi kaupungin ja leiripaikalle Vermille joen – kansan suussa Kivipuron, Stony Creekin rantatörmälle.

Lauantaina elokuun 11.päivä Laura ei tehnyt päiväkirjaan merkintöjä lainkaan. Kenties matkanteko alkoi vain yksinkertaisesti tympimään liikaa, jotta siitä olisi viitsinyt ylipäänsä yhtään mitään kirjoittaa. Seuraavan päivän ensimmäinen lause viittaakin juuri tähän:

Elokuun 12. – sunnuntai
"Tänään (12.8.) ei ollut yhtään niin yksitoikkoista kuin normaalisti." Tämän sunnuntaipäivän aikana heidät ohitti kolmet vankkurit matkalla etelään, yksi pohjoiseen. Almanzo ja herra Cooley juttelivat useiden ihmisten kanssa. Viidet vankkurit matkasivat Missouriin tai Arkansasiin, yksi varmuudella Arkansasiin ja yksi intiaanien maille.

Wildereillä ja Cooleylla oli mainio leiripaikka veden äärellä ja vain pienen matkan päässä odotti taas seuraava kaupunki, St. Marys. Laura ratsasti hetken toisen hevosensa selässä ilman satulaa. Nuori maahanmuuttajamies ja hänen äitinsä tulivat juttelemaan Lauran kanssa. Kuten monet muutkin ohi kulkeneet, myös he olivat asuneet aiemmin Missourissa, josta olivat lähteneet Coloradoon, mutta tekivät nyt paluuta Missouriin jäädäkseen.

viikko 4
Beatrice – St. Marys, Kansas