Kotimatka 1894

sivu 1

sivu 2

sivu 3

sivu 4

sivu 5

sivu 6

sivu 7

sivu 8

sivu 9

sivu 10

Kotimatka 1894
sivu 7  –  kuudes viikko

Elokuun 20.
Lepopäivän jälkeen matka jatkui taas aamulla 7:30 hyvillä mielin. Satonäkymät olivat tosin huonot, tiet kivisiä ja ihmiset valittelivat täälläkin jatkuvaa sateen vähyyttä. Mitättömän Wall Streetin ohittamisen jälkeen saavuttiin Mound Cityn hiljaiseen kaupunkiin kello kahdentoista aikoihin. Wilderit ostivat kylästä leipää, piirakkaa ja kahdella sentillä tomaatteja. Tien varteen pysähdyttiin päivälliselle ja heidän siinä ruokaillessaan, kolme vankkurillista muuttajia ohitti heidät, kaksi matkalla etelään Missouriin ja yksi tulossa sieltä takaisinpäin.

Iltapäivällä kohdattiin tien päällä vielä kolme muuttokuormaa lisää, yksi matkalla Missouriin, yksi tulossa sieltä pois, ja yhden kanssa ei vaihdettu kuulumisia. Koko päivän ajan oli vaikea löytää vettä lainkaan, ja sekin mitä löytyi maistui niin pahalle, ettei siitä ollut juotavaksi. Vesi kyllä näytti kirkkaalta ja raikkaalta, mutta oli limaista ja maistui kitkerältä pilaten jopa teen maun. Hevosillekin vesi kelpasi vain välttämättömissä määrin.

Leiri perustettiin nyt keskelle preeriaa tien varteen. He ostivat vähän heinää ja saivat vettä vain tilkan. Illan pimetessä saatiin kuitenkin enteitä mahdollisesti lähestyvästä sateesta.

Elokuun 21.
Lähes koko yön satoi rankasti ja vielä ylösnousun aikaan vettä tuli kuin Esterin ahterista. Almanzo puki sadetakin – tuohon aikaan eräänlaisen kumisen takin – sytytti tulet, laittoi veden kuumenemaan ja ruokki hevoset. Sade kuihtui pieneksi tihkuksi, joten Laurakin nousi ylös ja valmisti aamiaisen, joka sitten nautittiin sateelta suojaisissa vankkureissa.

Mutaiset tiet alla kirkkaan taivaan johdattivat kulkueen halki pienen Prescottin aseman. Täällä he tapasivat muuttajaperheen, joka on ollut tien päällä viimeiset kaksi kuukautta Lounais-Missourissa, johon olivat nyt täydellisesti kyllästyneet ja matkalla pois.

Hetkeä myöhemmin ohitettiin tien varteen levähdystauolle pysähtyneet matkalaiset, jotka puolestaan olivat Wildereiden lailla matkalla Missourin suuntaan. "Koko maa on täynnä emigrantteja, tulossa ja menossa", Laura kirjoitti. "Fort Scott tuntuu olevan täynnä niitä. Saavuimme Fort Scottiin kello 18, ja eräs mies sanoi, että samaa katua pitkin oli pelkästään edellisen päivän aikana matkannut 15 emigranttien vaunua."

Fort Scott oli siistin oloinen vihreä kaupunki, jonka talot olivat siistejä ja hyvin hoidetun oloisia. Maa kaupungin ympärillä vaikutti hyvinkin viljelykelpoiselta. Almanzon tiedusteltua tätä, hänelle kerrottiin kuitenkin maan olevan käytännössä kelvotonta. Mikä tahansa täällä kyllä kasvoi, mutta jos ei viljelmiään saanut myytyä edes saadakseen omansa pois, kannattiko koko hommaan edes ryhtyä?

"Fort Scottissa saimme kolme kirjettä, kaksi kotipuolesta. Vähän matkaa kaupungista etelään leiriydyimme tien varteen."

Fort Scottin keskustaa 1880-luvun lopulla

Elokuun 22.
Hyvillä mielin alkanut päivämatka starttasi 7:15 pitkin kaunista maaseutua. Puuta on tarpeeksi vaikka mihin sekä hiili on lukuisten kaivosten johdosta halvempaa kuin missään tähän asti. "Tasan kello 14:24'45 ylitimme Missourin osavaltion rajan. Ja heti ihka ensimmäinen näkemämme maissipelto päihitti jopa Kansasin maissipellot."

Vastaan tuli peräti seitsemän vankkuria matkallaan pois Missourista. Eräällä perheellä oli mukanaan punainen lintu, matkijalintu sekä useita kanarialintuja häkeissään ja orrella istumassa. He vaihtoivat kuulumisia Wildereiden ja Cooley'en kanssa pitkän tovin, ja Laurakin kuuli matkijalinnun laulavan. Metsässä sijaitsi talo, jonka liki perustettiin leiri täksi ensimmäiseksi Missourissa vietetyksi yöksi.

Elokuun 23.
Matkaan 7:30. "Maa näyttää kivalta tänä aamuna." Pedro oli pieni kaupunki rautatiekiskojen tällä puolella, ja aivan heti toisella puolen oli toinen kaupunki, Liberal. Eräs mies Pedrossa tiesi kertoa, että maailman parhaat viljelysmaat löytyvät Mansfieldin lähettyviltä.

"Myöhään iltapäivällä menimme Lamarin läpi; mukavin pikkukaupunki, minkä olemme nähneet, 2860 asukasta. Se on niin puhdas ja tuore, kaikki kadut kulkevat suojaisasti puiden varjossa."

Tien molempia puolia varjostivat suuret tammipuut. Näiden suojaan olivat pysähtyneet yöksi maahanmuuttajaperhe Kentuckysta. Aivan heidän lähelleen päättivät leiriytyä myös Wilderin ja Cooleyn perheiden retkikunta.

Elokuun 24.
Sää oli kirkas ja aamuisen kuulas matkanteon käynnistyessä 7:20. Pian kuitenkin pilvistyi ja sateen tuntu kasvoi hetki hetkeltä. Aamun aikana ohitettiin pieni Canovan kaupunki, ja keskipäivillä saavuttiin Golden Cityyn, lähteiden ja pienien purojen keskelle. Päivän kolmas sivuutettu pikkukaupunki oli nimeltään Lockwood, ja sinne saavuttiin neljän aikaan. Tämän jälkeen pian oli taas leiriytymisen aika. Paikka löytyi iloisesti virtaavan pienen puron varrelta. Vesi oli kirkasta, viileää, raikasta ja maultaan suorastaan herkullista.

"Kaupunkeja lukuun ottamatta, emme ole nähneet toistaiseksi kuin yhden koulun Missourissa. Tänään iltapäivällä ajoimme sateessa – ensimmäistä kertaa sitten Dakotasta lähdön. Sade oli tasaisen hulppea, mutta itse pysyimme kuivina vankkureissa. Sade loppui sopivasti ennen leiriytymistä."

Elokuun 25.
Yöllä oli jälleen satanut rajusti, joten 7:35 alkanut matka jatkui pitkin mutaista tietä ensimmäiset kilometrit kunnes pian tultiin sateettomalle alueelle ja tiekin muuttui kuivaksi ja helpommaksi ajaa. South Greenfieldissä kaksi maa-agenttia tuli juttelemaan ja he ehdottivat tänne jäämistä. Samat miehet olivat asioineet myös herra Sherwinin kanssa – siis miehen, joka oli suositellut Lauralle ja Almanzollekin Missouriin muuttoa. Vihdoinkin oltiin saavuttu Ozarksiin. "Ohitimme muutaman mäen aivan niiden juurelta ja näimme läheltä niiden mahtavuuden. Puut ja kalliot ovat ihastuttavia. Manly sanoo, että voisimme elää lähes pelkästään katselemalla niitä."

Heti päivällistauon jälkeen saavuttiin kaikkein kauneimmalle seudulle, Turnback joelle. Joen kirkas ja helmeilevä vesi miellytti jälleen kerran Lauraa, ja ennen kuin iltapäivällä viiden aikaan saavuttiin Evertonin kaupunkiin, oli ylitetty toinenkin yhtä kaunis virta. Täällä oli tarkoitus vain juottaa hevoset ja kengittää ne, mutta koska kaikkia niitä ei ehditty kengittää, päätettiin leiriytyä kaupungin laitamille, ja jatkaa matkaa vasta maanantaina.

Elokuun 26. – sunnuntai
"Kirjoittamisen, lukemisen ja nukkumisen päivä. Annettiin lasten telmiä puron suvannossa, koko ajan näköetäisyydellä. Minä käytin lähes koko aikani kirjoittaen kotiväelle Fort Scottin jälkeisestä maasta ja näistä kukkuloista ja metsistä."

viikko 6
Parker – Everton, Missouri