Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Benderin perhe ja majatalo
The Bloody Benders
Ingallsien asuessa Kansasin Independencessä, yksi läheisen Cherryvalen viidestä spiritualistiperheestä oli Benderit. He kirjoittivat nimensä historiaan hyvin eri tyylillä
kuin Ingallsit, mutta piirsivät sen sinne vähintään yhtä syvään.
1. Bender Inn
Vuonna 1870 Ingallsit olivat juuri asettuneet asumaan Independencen rauhallisen pikkukaupungin lähistölle. 18 kilometrin
päässä teki syntymää toinen samanmoinen kaupunki, Cherryvale. Myös tämä oli erittäin rauhallinen asutuskeskus, joka täyttyi
nopeaan tahtiin uusista asukkaista. Olihan alue juuri avattu uudisasukkaille ja valtion tukemina uuden elämän aloittajia saapui
paikalle joka päivä useita vankkurilasteja.Samaan aikaan Cherryvalen ulkopuolelle, vain n. 30 kilometrin päähän Ingallsien kodista muutti viiden perheen seurue. He harjoittivat uskontonaan spiritualismia. Yksi viidestä perheestä oli Benderin perhe, joka saattoi olla Charles Ingallsillekin tuttu. Ingallsin lapset tuskin ovat koskaan Bendereitä nähneetkään, mutta Charles on hyvin mahdollisesti tavannut heitä kaupungissa asioidessaan.
Perheeseen kuuluivat suht iäkkäät vanhemmat, kuudenkympin molemmin puolin olevat John ja Almira sekä lapset 25-vuotias John jr. ja Kate 23-v. Ingallsin tavoin he ottivat 160 eekkerin alueet – molemmat miehet omansa – ja alkoivat hankkia elantoaan. Tosin hieman erilaisin toimintasuunnitelmin ja metodein kuin yleensä tapana oli. He rakensivat vilkkaan Independencen ja Fort Scottin välisen reitin varrelle mökin, jossa pitivät pientä parin hyllyn sekatavarakauppaa. He myös majoittivat turvalliseen pieneen majaansa ohi matkaavia kulkijoita.
Saksasta kotoisin oleva isä John oli pitkä, pelottavan näköinen jättikokoinen mies, ja äiti puolestaan kammotti paitsi hänkin ulkonäöllään, mutta myös jutuillaan. Hän nimittäin ilmoitti olevansa meedio ja keskustelevansa kuolleiden kanssa. Heidän aksenttinsa oli niin hirveää, että vain harvat ymmärsivät heidän englantiaan. Poika John jr. oli luonteeltaan outo ja olemukseltaan isänsä tavoin pitkä ja rujo. Hän oli ystävällinen, mutta omituinen nauru sai paikalliset pitämään häntä vajaaälyisenä.
Kuvankaunis tytär Kate oli perheen ainoa normaali. Hän oli puhelias, ystävällinen ja erittäin sosiaalinen. Seksikkään aistillisen tytön ansiosta majataloon ei ollut suinkaan vaikea saada yksin matkustavia miehiä pysähtymään yöksi. Silti myös Kate harjoitti henkimaailman asioita. Hän luennoi yliluonnollisuuksista ja opetti paikallisille spiritualismia. Hän myös opetti kommunikoimaan kuolleiden kanssa.
Lapset puhuivat englantia sujuvasti, Kate jopa hyvin. Omituisuuksistaan huolimatta perhe otettiin tervetulleina vastaan, ja paikalliset kutsuivat vanhempia tuttavallisesti nimillä Ma ja Pa.
2. Perheen historiallinen harrastetoiminta
Benderit pitivät perhesiteitä yllä yhteisen perheharrastuksen avulla, joka aktivoi heidät työn touhuun usein yömyöhään saakka. Monet heillä yöpyvät matkaajat kantoivat mukanaan suuria rahasummia uuden elämän aloittamista varten, eikä heidän matkasuunnitelmistaan tai määränpäästään tiennyt kenties kukaan. Normaalin käytännön mukaan vieraalle tarjottiin illallinen, jonka aikana isä tai poika Bender nosti moukarin ilmaan ja löi takaa päin yövieraalta pään murskaksi. Tämän jälkeen hänet pudotettiin lattialuukusta kellarin puolelle, jossa Kate askarteli ja viilsi uhrilta kurkun auki. Matkamiehen rahat luonnollisesti otettiin parempaan talteen ja muu omaisuus sosialisoitiin parhaaksi katsotulla tavalla.Ensimmäisiä katoamisia ei tietenkään huomioitu mitenkään, mutta kun ilmoituksia kadonneista tuli tasaiseen tahtiin, alettiin jo huolestua paikkakunnan maineenkin puolesta. Katoamiset huolettivat matkamiehiä siinä määrin, että tätä tienpätkää alettiin jopa vältellä ja käyttää kiertotietä. Kymmenen raportoidun kadonneen joukossa oli mm. kuuluisa Independencen tohtori William York. Viimein vuonna 1873 järjestettiin kokous, jossa pohdittiin pulmaa. Lähes 80 ihmisen hätäistuntoon osallistuivat mm. molemmat Benderin miehet. Kimpassa päätettiin tutkia yksitellen läpi kaikki lähiseudun tilat.
Juuri York oli se, jolla oli liikaa vaikutusvaltaisia ystäviä, jotta katoaminen olisi voinut jäädä tutkimatta, ja jonka murha päätti Benderin perheyrityksen toiminnan. Tohtorin veli kenraali York oli jo aiemmin johtanut etsintöjä ja heidän piipahtaessaan Bendereillä, oli varsinkin Kate ollut avulias ja osallistunut aktiivisesti etsintöihin. Hän jopa kertoi tohtorin tosiaan käyneen heillä, mutta jatkaneen sitten matkaansa ja ilmeisesti jääneen lopulta intiaanien uhriksi.
Pian tämän jälkeen Benderien naapuri huomasi majatalon jääneen täysin yllättäen autioksi. Eläimet olivat olleet pari kolme päivää ruokkimatta ja talo oli tyhjennetty ja hylätty – vain hirvittävä haju oli vastassa majatalon puolella. Kellarin kiinni naulattu lattialuukku avattiin, ja alta löytyi veren kyllästämä kuoppa ja kolme pahoin veren tahrimaa suurta moukaria, mutta ei ruumiita. Pihan vihannesmaasta kuitenkin löytyi ensimmäinen uhri, sattumalta juuri se kadonnut tohtori York, jonka pää oli murskattu ja kurkku leikattu auki korvasta korvaan.
Etsintöjen jatkuessa istutusten alta löytyi kaikkiaan kymmenen tunnistettavan ihmisen ruumiit ja lisäksi useita kymmeniä tunnistamatta jääneitä ruumiin paloja pitkin pihaa haudattuna. Pihalta löytyi mm. nuoren naisen ruumis, sekä mies ja hänen tyttärensä, joiden katoamista juuri tuo tohtori York oli alun alkaen lähtenyt selvittämään. Heidän katoamista jäljittäessään myös York itse päätyi Benderin majatalon vieraaksi.
Kahdeksanvuotiaan tytön kohtalo oli hirvein ja herätti suurta huomiota ja siitä kirjoitettiin lehdissä pitkin Yhdysvaltoja. Häneltä oli murskattu kädet ja jalat ja rintalasta sekä kymmeniä muita luita, ja polvet ja olkapäät lyöty tai väännetty pois sijoiltaan. Silti tyttö oli ollut todennäköisesti vielä hengissä kun hänet sullottu vääntyneine raajoineen ahtaaseen kuoppaan ja haudattu elävältä pää alaspäin. Myös kaivosta löytyi miehen ruumis, ja läheisestä purosta vielä pari lisää. Benderien maine toi paikalle tuhansia uteliaita, jotka repivät mökin palasiksi vieden mukanaan matkamuistoja. Vain lattialuukku ja verinen kuoppa jäivät koskematta.
3. Jahti
Nopeasti selvisi, ettei Bendereissä ollut ollut mitään aitoa. He eivät olleet edes perhe, vaan ilmeisesti ainoat oikeasti sukulaiset
olivat äiti ja tytär Kate (kuva). Eikä kenenkään nimi ollut edes mikään Bender. Etsintäpartiot jahtasivat heitä pohjoiseen.
Muutaman päivän jahdin jälkeen Benderien nääntyneet
hevoset löydettiin vaunujen edestä, mutta Bendereitä itseään ei mistään. Rautatieläisten kertoman mukaan nuoret olivat ottaneet junan etelään ja vanhemmat
haihtuivat pohjoiseen.Huomattavan suuren löytöpalkkion toivossa useat yksityiset etsintäpartiot tosin ilmoittivat saaneensa heidät kiinni. Ainakin neljä kertaa heidät oli milloin ammuttu, milloin poltettu, milloin haudattu preerialle ja milloin heitetty jokeen. Tarinoita ei pidetty uskottavina. Todennäköisesti perheen "lapset" menivät Teksasiin ja katosivat sinne, kun taas "vanhemmat" katosivat pohjoiseen. Ainoa edes jossain määrin uskottavasti löydetty perheenjäsen oli isä John – oikealta nimeltään John Flickinger – joka löydettiin itsemurhan tehneenä kaukana pohjoisessa Michiganissa 1884. Spekuloitiin äidin ja tyttären murhanneen hänet perheen varastettujen rahojen takia, mutta tästäkään ei ole mitään todisteita.
Äiti, eli Almira Meik oli ollut useita kertoja naimisissa. Joka ikinen näistä hänen aviomiehistään oli menettänyt henkensä oudolla tavalla, erään lähteen mukaan kaikilla oli jonkin asteinen päävamma. Eräällä heistä oli todettu kuolinsyyntutkimuksissa päässä outo lommo, ikään kuin vasaran jälki... Kahdestatoista omasta lapsestaan Almira oli todennäköisesti itse murhannut ainakin kolme vanhinta, jotta nämä eivät todistaisi häntä vastaan.
Poika John, nimeltään John Gebhardt oli ilmeisesti Katen miesystävä, ja he hävisivät Teksasin tutkimattomille rajaseuduille lain kouran ulottumattomiin.
Kate oli Almiran viides lapsi, mutta ei luonnollisestikaan nimeltään Kate, vaan Eliza Griffith Bender, joka oli mennyt jossain vaiheessa naimisiin ja ottanut nimen Sara Eliza Davis. Majatalossa toimiessaan hän harrasti sivubisneksenä myös prostituutiota hengissä selvinneiden asiakkaiden kanssa. Koko tämä villin lännen historian ensimmäinen ja suurin selvittämätön sarjamurha laitettiin pääasiassa Katen piikkiin. Hän kun oli aiheesta luennoinut ja muutenkin tuntui mieltyneen synkkiin asioihin jopa äitiäänkin pahemmin.
Paikallisten kesken uskotaan Benderien murhanneen kaikkiaan jopa yli 20 ihmistä. Heidän kohtalostaan liikkuu lukuisia teorioita. Yhtäkään näistä ei kuitenkaan ole koskaan pystytty pitävästi todistamaan. Benderit tuntuvat kadonneen kuin maan nieleminä, eikä heidän kohtaloaan saada varmudella koskaan selvitettyä.
4. Benderit ja Ingallsit
Ohi liikkuneen Charles Ingallsin onneksi koitui suhteellisen lyhyt kaupunkimatka. Hänen ei nimittäin tarvinnut yöpyä
matkoillaan, eikä hän siten koskaan tavannut takaraivollaan Benderien moukaria. Säästeliäänä maatalon isäntänä Charles olisi tarvittaessa
luonnollisesti etsiytynyt halpaan ja pieneen yksityiseen majataloon rauhallisen tien varrella, ja juuri sellaisenhan Benderit tarjosivat.Jostain kumman syystä johtuen, Laura Ingalls Wilder jätti tästä pienestä juonellisesta sivuhaarasta kokonaan kertomatta kirjoittaessaan lapsille suunnattua koko perheen kirjasarjaa. Ehkäpä sarjamurhaajat ja kurkun auki leikkaaminen ja lasten kirjasarja eivät oikein sopineet samaan formaattiin. Tosin Benderien taruhan päättyi vasta 1873, ja Ingallsit olivat menneet takaisin Wisconsiniin jo reilut pari vuotta aiemmin. Mitä varmimmin ainakin Charles on tuntenut tohtori Yorkin henkilökohtaisesti - vaikkei enää hänen katoamisestaan ollutkaan Kansasissa kuulemassa.
Ingallsien kulkema reitti Independencestä Pepiniin on muuten täytynyt kulkea heti lähdön jälkeen aivan Benderien majatalon vierestä ja tuolloinhan salainen moukaritoiminta oli vasta juuri päässyt veriseen alkuunsa. Heidän matkatessa kimpsuineen, kampsuineen ja Carrie-vauvan kera vastapystytetyn Bender Inn -kyltin ohi, ei varmasti juolahtanut mieleen, mikä salaisuus takapihan vihannesmaasta vajaa kolme vuotta myöhemmin löytyisi.
On toki mahdollista, että he eivät ole myöhemminkään edes tienneet koko asiasta. Todennäköisemmin kuitenkin Charles ja Caroline ovat Wisconsinissa saaneet lukea entisen kotiseutunsa uutispommista. Lapsille tästä tuskin on ollut aiheellista kertoakaan.
Ylpeä Cherryvalen museo on perustanut kunnan omille julkkiksille omistetun oikein oman Benderin osaston, jossa esitellään näyttävästi mm. kolmea järeän kokoista moukaria sekä paljon muuta Benderin perheen harrastetoimintaan liittyvää irtaimistoa.
+. Lauran ristiriitainen oma kertomus aiheesta
Laura kertoi myöhemmin, että sinä yönä kun Benderien tekoset paljastuivat lopullisesti ja ruumiita löydettiin pihamaalta, naapuri tuli Ingallsien ovelle ja jutteli kiivaasti isän kanssa. Charles otti pyssynsä ja lähti mukaan Benderien etsintäpartioon. Laura muisteli, kuinka pitkän yön yli kestäneen jahtireissun jälkeen isä tuli vasta seuraavan päivän päätteeksi iltamyöhään kotiin outo lasittunut katse silmillään. Laura oli kuullut vain osan keskustelusta. Äiti Caroline oli kysynyt kauhuissaan, että "ei kai Kateakin?" Tähän Charles sanoi, että "kyllä vain, hän ansaitsi sen siinä missä ne muutkin. Heitä ei tulla koskaan löytämään." Laura kirjoitti, että myöhemmin hän ymmärsi mitä isä tarkoitti.Laura myös kirjoitti, kuinka isä oli aiemmin kaupunkimatkallaan pysähtynyt Bendereille. Charles kertoi, kuinka Kate Bender oli tullut ulos ja kutsunut illalliselle sekä yöpymään majatalossa. Laura kirjoitti, että "Maryn kanssa muistimme hyvin nuo nimet; Independence, Kansas, Benders..." Charles oli lynkkauspartiosta palatessaan päivitellyt Carolinelle sitä, että "juuri se sama majatalo, johon itsekin pysähdyin juomatauolle, ja se nainen pyysi minua sinne sisälle..."
Charles oli myös kertonut yön hiljaisuudessa Carolinelle löydetyistä ruumiista ja elävältä haudatusta pikkutytöstä. Laura muisteli myöhemmin, kuinka hän näki vuosikausia painajaisia tuosta elävältä haudatusta tytöstä, ja joskus unessa oli itse se tyttö.
Varsin jännittävää luettavaa, eikö totta? Sen sijaan totuus lienee merkittävästi erilainen.
Charles on hyvinkin saattanut kaupunkimatkallaan pitää vesitauon majatalolla. Hän on kenties jopa tavannut yöpymään houkuttelevan Kate Benderin. Sen sijaan etsintäpartioon liittymisestä, ja Benderien kiinni saamiseen ja surmaamiseen osallistumisesta on erittäin vahvat epäilyt. Ingallsithan muuttivat Kansasista pois jo loppukesästä 1870 ja Benderien toiminta paljastui vasta keväällä 1873. Siis kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.
Toki on mahdollista, että Charles Ingalls on ollut 1873 jollain kauppamatkallaan Kansasissa ja siten osallistunut etsintäpartioon, mutta tämäkin on erittäin epätodennäköistä. Ja siinäkään tapauksessa tapahtumat eivät ole menneet lainkaan Lauran kertomalla tavalla.
Aikajanoja vertaamalla huomaa vääjäämättä sen, että mitä ilmeisimmin Laura suoraan sanottuna valehteli heidän osuudestaan Benderien tarinaan. Melko tasan tarkkaan tuhannen kilometrin päässä asunut Charles ei varmastikaan ollut osallisena yhdessäkään etsintäpartioista, eikä sen paremmin ollut tietoinen Benderien kiinni jäämisestä puhumattakaan heidän surmaamisistaan.
Tämäkin kertomus vaikuttaisi olevan vain yksi esimerkki lisää Lauran mielikuvituksen tuotoksista, jotka sekoittuvat yleisesti historiallisina tosikirjoituksina pidettyihin muistelmiin.