Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Maryn sokeainkoulu
The Iowa Braille and Sight Saving School
Iowan sokeainkoulu on Mary Ingallsin vuosina 1881–89 käymä koulu Iowan Vintonissa. Ingallsien asuessa Dakotassa De Smetin kaupungissa
tämä oli lähin sokeiden koulutukseen erikoistunut oppilaitos.
1. Historia
Iowan sokeainkoulu perustettiin vuonna 1852. Perustaja oli Samuel Bacon, jonka koulu toimi yksityisesti Iowassa Keokukin kaupungissa. Heti samana vuonna Iowan osavaltion hallintoelin tuli mukaan koulun toimintaan siirtäen toimipaikan Iowa Cityyn. Vuonna 1862 koulu siirsi toimintansa Vintonin kaupunkiin, lahjoituksena saadulle suurelle maatilalle. 55 eekkerin tontille rakennettiin uusi koulurakennus, joka oli tarkoituksensa mukaisessa käytössä aina vuoden 2011 syksyyn saakka. Vuosien saatossa on tehty joitain lisäyksiä kuten kuvastakin selvästi erottuva uusi etukuisti, mutta periaatteessa valtava rakennus on lähes ennallaan. Jopa yli vuosisadan takaisen vanhan logon esittämä muotoiltu kellotapuli on yhäkin paikallaan.2. Mary ja koulu
Mary Ingalls sokeutui 14-vuotiaana vuonna 1879. Pari vuotta myöhemmin 23.11.1881 hän ilmoittautui kouluun, joka silloin kantoi nimeä Iowa College
for the Blind. Eteläisessä Dakotassa ei ollut vastaavaa sokeiden lasten oppilaitosta, joten tämä osavaltion rajan toisella puolen
sijaitseva koulu oli lähin mahdollinen.Tavallisesti uusi oppilas saapui Vintoniin junalla aivan kuten vanhempiensa saattama Marykin. Junalaiturilta hänet saatettiin hevosvetoisiin vankkureihin. Niillä matka jatkui oppilaitoksen takaovelle, jonka lähellä sijaitsi rehtorin huone. Tähän viihtyisän tilavaan huoneeseen uudet tulokkaat saatettiin. Ensiesittelyjen jälkeen uusi oppilas esiteltiin Lorana Matticelle, joka oli erittäin ystävällinen sokea opettaja. Hänen rauhallinen olemuksensa lievitti uuden oppilaan ensijännitystä, mutta silti vanhempia pyydettiin jäämään lapsensa luokse pariksi päiväksi kunnes oppilas oli tullut tutuiksi uuden ympäristön kanssa.
Koulurakennus itsessään oli vaikuttava näky (ei varmaankaan oppilaille, mutta muille kylläkin). Pitkät pohjois- ja eteläsiivet tilavine verantoineen oli pysähdyttävä näky ensi kertaa koettuna. Soratie johti läpi kivisen portin suoraan etuoven puisille rappusille. Aluetta ympäröi metrin korkuinen kivimuuri, sulkien sisäänsä siistin pihan suurine kävelypolkuineen, puineen ja pensaineen.
3. Oppilaat
Maryn aloittaessa opiskelun koulu kesti 12 vuotta. Oppikurssit oli jaettu viiteen osaan: Primary - ala-aste, joka kesti kaksi vuotta, Second Primary – jäljempi ala-aste, niinikään kaksi vuotta, Intermediate – kaksivuotinen keskiaste, Junior – ylä-aste, kolme vuotta ja Senior – lukio, joka kesti myös kolme vuotta. Oppilaat, jotka olivat ehtineet käydä normaalia koulua ennen sokeutumistaan, saivat jatkaa opiskeluaan omalla tasollaan. Mary ilmeisesti sijoitettiin joko viidennen tai kuudennen vuoden kurssille, sillä hänen opiskelunsahan kesti ainoastaan kahdeksan vuotta.Vuonna 1887 opetussuunnitelmaa muutettiin ja kurssijakauman tilalle tuli yksikertaisempi vuosiluokkajaottelu, jossa käytiin läpi luokat yhdestä kahteentoista. Normaalien vuosiluokkien ohella koulua kävi erityisoppilaita, jotka opiskelivat vain osia aineista. Tällaisia oppilaita olivat pääasiassa vanhemmalla iällä sokeutuneet tai muuten vain vasta aikuisena koulunsa aloittaneet.
Maryn ensimmäisen vuoden aikana koulun oppilasluku oli 94, joista tyttöjä reilut viisikymmentä ja poikia nelisenkymmentä. Ikäjakauma normaalilla luokalla oli 6–29. Aikuisopiskelijat olivat iältään 22–67 vuotta.
4. Oppiaineet
Aineet oli jaoteltu kolmeen pääluokkaan: akateemiset ja teolliset aineet sekä musiikki. Akateemisia aineita oli parikymmentä, mm. historia, luonnontiede, fysiikka, kemia, algebra (matematiikka), eläintiede ja filosofia. Teollisia aineita olivat esimerkiksi kutominen, neulonta, matonkudonta, luudan ja patjan valmistus sekä pianonviritys. Musiikkitunnit pitivät sisällään ainakin klarinetin, viulun, huilun, pianon sekä monen muun soittimen perusteet.Teollisten aineiden opetus oli usein kaikkein hyödyllisintä. Esimerkiksi luutien teko oli yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä opetuksista. Vaikka onkin selvää, ettei sokea ihminen voinut millään tulla täysin omillaan toimeen, saattoi kädentaidot tuoda kuitenkin merkittävän lisän perheen tuloihin. Marykin siis opiskeli ainakin luutien ja riippumattojen tekoa sekä nypläystä, kudontaa ja neulomista. Opettajilta vaadittiin venyvää kärsivällisyyttä, sillä joskus saattoi kestää puolikin vuotta ennen kuin sokea lapsi oppi edes pujottamaan langan neulaan.
Kaikki tytöt opiskelivat normaalisti kuuden vuoden ajan tunnin päivässä ompelemista. Kun oppilas oli joko oppinut ompelemaan tai sitten ei, hänet siirrettiin muille vastaaville kursseille kuten parsinta ja helminauhan punonta. Mary oli nopea oppimaan ja näpsäkkä käsistään. Kun hän tuli ensimmäisen oppivuoden jälkeen kesälomalla kotiin, oli Maryn punomissa koreissa ja helminauhoissa perheellä ihmettelemistä.
Kokeet järjestettiin säännöllisesti jokaisen kuun sekä jokaisen vuosineljänneksen viimeinen perjantai. Päätöskokeet, joihin koottiin koko vuoden opetukset pidettiin keväällä viimeisen viikon aikana. Seuraavalle luokalle pääsy edellytti menestystä. Vaatimuksena oli kaikkien aineiden kohdalla 60 prosentin tietämyskeskiarvo. Mikäli kuuden vuoden jälkeen oppilas ei saavuttanut tuota 60%:n rajaa, tuli kyseeseen mahdollinen oppilaan erottaminen. Sairauksiin tai muihin poissaoloihin ei voinut vedota, eikä tämän suhteen tehty ainoatakaan poikkeusta. Maryn menestys akateemisissa aineissa oli poikkeuksellisen huippuluokkaa ja musiikin puolella hänen arvosanansa olivat korkeaa keskitasoa.
Vanhat koulunkirjat kertovat Maryn olleen poissa koulusta lukuvuoden 1887–88. Syynä tähän oli joko sairastuminen tai kenties vain rahojen loppuminen. Lisäksi hän oli lukukaudella 1888–89 sairastumisen johdosta poissa viimeisen eli kahdennentoista luokan loppupuoliskolla. Kenties vuotta aikaisempi poissaolo heijastui vaikeuksina matematiikassa, ja tästä myös mainitaan viimeisen vuoden arvostelussa.
Oppilaat saivat arvosanan myös käytöksestä. Mary sai täydet 100% ollen luonnollisesti luokkansa paras. Opiskelu tuntui olevan Marylle luonnollista ja helppoa, koska hänellä oli aina ollut kova halu oppia ja muutenkin erinomainen asenne koulutuksen hankkimiseen. Tämän hän oli saanut äidin puolelta jo verenperintönäkin.
5. Tytöt ja pojat
Liikuntaa ei ollut erikseen oppiaineena. Iltapäivän aikana silti suoritettiin pienimuotoinen virkistäytyminen opettajan johdolla. Myös vapaa-aikana oppilaat usein kävelivät pihalla pienissä ryhmissä tai pareittain. Mitään leikkipuistoa ei pihasta löytynyt, ainoastaan keinuja pari kappaletta. Virkistymisajat ja -paikat oli suunniteltu siten, että pojat ja tytöt kohtasivat toisensa pihalla hyvin harvoin tai eivät lainkaan.1880-luvulla koulun johtaja herra McCune oli tosin hieman edeltäjiään vapaamielisempi. Vaikka samalla luokalla oli toki tyttöjä ja poikia sekaisin, ennen he istuivat luokan eri puolilla ja kaikki keskustelu oli jyrkästi kielletty. Nyt McCune uskoi, että normaaleistakin kouluista tuttu yhteisopetus olisi myös sokeille lapsille hyväksi, ja silloin tällöin koulussa järjestettiin jopa tanssiaisia. Tanssit tosin olivat luultavasti enemmänkin ryhmä- ja seuratansseja kuin niinkään paritansseja. Kaikki kanssakäyminen oli silti tietysti tarkkaan valvottua. Monet kuitenkin ystävystyivät ja koulusta valmistuttuaan solmittiin entisten koulukavereiden kesken jopa avioliittoja.
6. Päiväohjelma / lukujärjestys
Koulupäivä oli jaettu tarkasti osiin ja jaksot vaihtuivat nykykoulun tapaan kellon soitolla. Aamuvarhaisesta illan hiljaisuuteen, aina kellonsoitto ilmoitti edellisen jakson päättymisen ja uuden alun. Normaali koulupäivä saattoi hyvinkin olla seuraavan kaltainen:
06:00 herätys
06:30 aamiainen
07:15 aamuhartaus
07:45 akateeminen tunti
08:45 akateeminen tunti
09:45 tauko / välitunti
10:00 akateeminen tunti
11:00 akateeminen tunti
12:15 päivällinen
13:00 teollisia aineita, musiikki, fyysisiä harjoitteita
16:30 virkistymistauko / vapaa-aika
17:30 illallinen
19:00 iltahartaus
19:30 lukeminen
21:00 vetäytyminen
Ennen illallista olevalla vapaa-ajalla kukin sai itse valita omat harrasteensa. Iltahartauden jälkeen oppilaat jaettiin iän mukaan kahteen ryhmään, joille sitten opettajat lukivat ääneen.
Loppuilta menikin sitten itsenäisen opiskelun parissa tai soittimia soitellessa, kunnes soittokello ilmoitti olevan aika vetäytyä omiin huoneisiin.
Hiljaisuus huudettiin kello 21:30. Tätä valvoi koulun käytävällä yövalvoja; tosin kuten voi vain kuvitella, aika ajoin huoneissa kävi tietenkin kova kuiskina.
7. Huoneet ja kylvyt
Lähes kaikissa huoneissa oli kaksi vuodetta, joissa molemmissa nukkui kaksi oppilasta. Sänky oli perinteinen heteka-malli ja liinavaatteet vaihdettiin viikoittain. Vanhemmat oppilaat saivat itse valita petikaverinsa. Huonetovereilta odotettiin melkoista yhteistyötä, ja oppilaiden oli omatoimisesti autettava milloin kukakin nelikosta tarvitsi apua tai opastusta pulmissaan.Vaatteet tuli vaihtaa kerran viikossa ja lauantai oli kylpypäivä. Kylpyyn oli varattu puoli tuntia per pestävä napa. Opettajat tietenkin auttoivat pienimpiä oppilaita, mutta tarvittaessa myös vanhempia.
8. Ateriat
Ateriat olivat vielä Maryn opiskelun aikaan hyvin yksinkertaisia. Viikoittainen suunnitelma toistui melko säännönmukaisesti, ja tästä johtuen oli päivän ruokalaji lähes aina ennakkoon arvattavissa. Yleensä johtaja McCune, tarjoilija tai kodinhoitaja oli läsnä. Tytöt istuivat toisella puolen ruokasalia, ja pojat toisella. Kussakin pöydässä istui 16 oppilasta, jotka lukivat ruokarukouksen ennen jokaista ateriaa.Koulun johtaja McCune painotti erittäin voimakkaasti hyvien ruokatapojen oppimista. Jokainen pöytäkunta vastasi itsenäisesti oman pöytänsä ehdottomasta siisteydestä ja puhtaudesta. Oppilas, joka läikytti tai tiputti ruokaa pöytäliinalle, poistettiin pöydästä välittömästi. Jäljelle jääneetkin joutuivat syömään ruokansa öljyvaatteen päältä, koska eivät olleet pystyneet ennakolta estämään pöytäliinansa sotkemista. Rasvaisia sormia ei siedetty lainkaan vaan aina oli tinkimättömästi käytettävä ruokailuvälineitä. Oppilaiden tuli käyttää suorakaiteen muotoista leivänpalaa ruuan saatturina ja siten estää ruuan putoaminen pöydälle. Vanhempien oppilaiden tuli asetella omat lautasliinansa, mutta nuoremmille tämä tehtiin valmiiksi.
9. Kuri
Maryllä ei ollut koskaan ongelmia käytöksen kanssa. Monien oppilaiden kohdalla jouduttiin kuitenkin erilaisiin kurinpitotoimiin. Ruumiillista kuritusta ei kuitenkaan koskaan suoritettu vaan yleisin rangaistus oli eristäminen. Ongelmaoppilas jätettiin yksin istumaan ryhmän ulkopuolelle ilman oikeutta osallistua koulun toimintaan. Eräs teinipoika tosin lähetettiin kotiin herjaamisen johdosta.10. Valmistuminen
24 vuoden iässä Mary sai päättötodistuksen kesäkuussa 1889 yhdessä seitsemän muun kurssitoverinsa kanssa. Samalla valmistui neljä tyttöä ja kolme poikaa. Kurssin päätösjuhlassa Mary lausui Robert Burnsin esseen Bide a Wee and Dinna Weary.Tämän jälkeen hän palasi kotiin De Smetiin, jossa eli äitinsä Caroline Ingallsin kanssa vuosikymmeniä.
+. Koulurakennus tänään
Syksyllä 2011 Iowan sokeainkoulu koki historiansa suurimman muutoksen. Legendaarinen asuntolatyyppinen keskitetty sokeiden oppilaitos lakkautettin kokonaan, ja oppilaat saavat nykyisin opetusta omassa koulupiirissään. Sokeiden opetustoimi on jalkautettu paikallisiin koulupiireihin, joiden erityisopettajia koulutetaan ja hallinoidaan vanhassa koulurakennuksessa toimivasta virastosta käsin. Samalla kun asuinrakennus remontoitiin virastotaloksi, se vaihtoi myös nimekseen Statewide System For Vision Services.Rakennuksessa saatetaan järjestää edelleen lyhyitä kursseja ja kesäkouluja, mutta varsinaisessa asuntolakäytössä se ei enää ole.
Osa rakennuksesta on myös vuokrattu ulkopuolisille toimistotiloiksi, ja yhdessä osassa toimii museo.
Heinäkuussa 2011 voimakas myrsky, ns. syöksyvirtausparvi repi koulua pahasti rikki. Kampusalueella kaatui jopa 150 puuta, mutta vakavimmat vahingot kärsi 1865 valmistunut vanhan alkuperäisen koulurakennus. Myrsky tuhosi katon pohjois- ja eteläsiivistä käytännössä kokonaan ja keskiosakin vaurioitui pahoin. Vesivahingot olivat myös mittavat. Rakennus päätettiin kuitenkin yrittää pelastaa ja korjaustyöt saivat kouluvanhuksen jälleen lähes entisenlaiseen loistoonsa.
