Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Heinäsirkat
Kirjassaan Luumujen poukama Laura kertoo traagisesta tapauksesta, joka tuhosi isän sadon ja teki maat mahdottomaksi elää useiksi vuosiksi eteenpäin.
1. Kesät 1875 ja -76
Elettiin kesää 1875. Laura muistaa kuinka ihmiset kerääntyivät kotiensa edustalle ihmettelemään taivaanrannasta nousevaa pilveä, joka tuntui liikkuvan jotenkin erikoisesti. Lähemmäs tullessa se muuttui ikäänkuin reunoiltaan kultaiseksi... Ei mennyt kuin hetki ja näytti paksu heinäsirkkapilvi tummensi taivaan ja muutamassa minuutissa joka paikka oli mustanaan sirkkoja syömässä kaikkea mahdollista. Ne peittivät katot, pellot, jopa ohi ajavat junat olivat sirkkojen peitossa kauttaaltaan. Vehnä, vihannekset, puutarha, luumupuut – kaikki kelpasivat heinäsirkoille viimeiseen muruun.Monet isännät juoksivat peittämään kaivon, jotta edes vesi säilyisi puhtaana. Monissa tapauksissa juomavesi jäi ainoaksi, minkä he onnistuivat omaisuudestaan pelastamaan. Eräs maanviljelijä kavoi kuopan peltonsa ympärille, täytti sen oksilla ja sytytti palamaan pitääksen sirkat loitolla. Ei mennyt kuin hetki, niin sirkkoja oli laskeutunut niin paljon, että jopa tuli tukahtui ja sammui.
Laura sanoi Minnesotan heinäsirkkakesien olleen maailmanhistorian kaikkien aikojen kamalimmat sitten Raamatussa mainitun Egyptiä vaivanneen ruton. ”Olen elänyt lukemattomien miljoonien heinäsirkkojen keskellä. Näin kuinka niiden raadot jopa tukkivat koko Luumupuron. Näin niiden tuhoavan maan päältä aivan kaiken vihreän.”
Oregonista Dakotaan, Kansasiin ja Missouriin, sirkat valtasivat alueet ja söivät vehreät viljelysmaat pelkäksi pölyäväksi joutomaaksi. Raportit, joissa kerrottiin jopa kymmenenkin sentin paksuisista heinäsirkkajärvistä olivat yleisiä. Puiden oksatkin pettivät niiden painon alla. Maanviljelijät kuten Charles, yrittivät pelastaa satoaan sytyttämällä olkia ja lantaa tuleen, mutta turhaan. Pian sirkat näkivät nälkää ja tappelivat jokaisesta ruuan murusesta. Perheet peittivät vihannesviljelmiään vaatteilla ja lakanoilla vain huomatakseen sirkkojen syövän ensin peitteet pois ja sen jälkeen sadon.
2. Vaikutukset
Heinäsirkat nälkiintyivät niin pahoin, että alkoivat syödä jopa ihmisten vaatteita, hiuksia ja ihoa. Ne söivät maalit vankkureiden kyljistä ja työkalujen kädensijoja. Lopulta ne söivät jopa toisiaan. Jokainen elävä vihannes syötiin viimeistä murua myöten, eikä viljelijöille jäänyt kerta kaikkiaan yhtään mitään talven varalle. Riistakin lähti pois alueelta etsimään ravintoa itselleen. Jotkut pettyneet perheet lähtivät takaisin itään. Lähtönsä syytä ja inhoaan kuvaamaan he maalasivat heinäsirkkojen kuvia vankkureiden kylkiin.Poismuutto oli paikoin huomattavaa. Suurilta osilta Kansasia raportoitiin vankkureiden kulkevan jonossa pois ja jättävän maaseuden tyhjäksi. Kansasin väkiluku romahti heinasirkkojen vuoksi jopa enemmän kuin kolmanneksen.
Auttaakseen jäljelle jääneitä, valtio tarjosi helpotuksia jotka kuitenkin pian loppuivat kesken. Joissain osavaltioissa tarjottiin heinäsirkoista tapporahaa. Minnesotassa saattoi ansaita 50 senttiä jokaista 40 cm korkeaa säkillistä heinäsirkkoja vastaan. Sirkkoja kerättiin niin paljon, että osavaltio teki vararikon. 1875 oli kylmä talvi, ja sirkat palasivat vielä 1876 ja jossain määrin 1877, mutta lopulta määrät vähenivät normaalille tasolle. Tietyillä Minnesotan alueilla oli ollut huomattavia sirkkojen hyökkäyksiä jo kesällä 1873 jatkuen aina vuoteen 1877 asti.
Ei tiedetä, miksi heinäsirkat parveilivat niin runsaslukuisina noina vuosina vuonna. Edellinen talvi oli ollut erittäin leuto ja tämä salli sirkkojen kehittyä tavallista aiemmin. Myös maan viljeleminen saattoi rohkaista sirkkoja, jotka tavallisesti elävät kuivilla ja paljailla seuduilla siirtymään raivatuille viljelysmaille. Levittäydyttyään ja lisäännyttyään sinä vuonna menestyksekkäästi, niiden oli ehkä pakko lähteä etsimään suurin joukoin ruokaa ja uusia munintapaikkoja.
Toisaalta paikallisesti sirkat olivat hyökkäilleet n. kymmenen vuoden välein syömään kaikkea mahdollista, mutta tämä vuosi ei ollut pieni alueellinen hyökkäys vaan kattoi jopa kokonaisia osavaltioita. Yleisesti uskottavin arvio määrästä on 3,5 biljoonaa eli 3 500 000 000 000 heinäsirkkaa.