Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Laura Ingalls Wilder Room
Paikkana Pomonan kaupunki Kaliforniassa. Kirjaston nimi Alliance Carnegie Free Library. Täällä työnsä aloitti 1948 terhakka 58-vuotias rouva nimeltään Clara Webber.
Hän sai vastuualueekseen kirjaston lastenosaston ylläpidon ja hoidon. Hän otti uuden duuninsa napakasti haltuunsa ja halusi myös kehittää ja luoda jotain aivan uutta.
1. Idean äiti
Heti lokakuussa 1948 hän lähetti ensimmäisen kirjeensä Laura Ingalls Wilderille, ja pyysi Lauraa vierailemaan paikanpäällä tai kirjoittamaan lyhyen tervehdyksen lapsille. Webberin tarkoituksena oli myös kehittää itseään sekä kirjastoaan pedagogisessa mielessä ja herättää lapsiasiakkaissa mielenkiinnon Pienien talojen kirjojen maailmaan. Olisihan suora yhteys itse kirjailijaan lapsille huima juttu.
Toisaalta hänellä oli jo tässä vaiheessa mitä ilmeisemmin taka-ajatuksena muokata lastenosastosta täysin uudenlainen kokonaisuus, jossa Pieni talo –tematiikka tulisi olemaan merkittävässä osassa.
Kokeneena kirjastonhoitajana hän koki myös eräänlaiseksi velvollisuudekseen olla tarkka faktojen kanssa, joten hän pyrki saamaan tarkentavaa ja täydentävää tietoa
suoraan kirjailijalta itseltään.
Samalla hän oli kiinnostunut kuulemaan Laura Ingalls Wilderin omia kokemuksia ja muistikuvia kirjojen tarinoiden taustalla, jotta hän voisi jakaa näitä tiedonmuruja omille lapsiasiakkailleen.
Clara ei varmasti voinut aavistaakaan, millaisen koko loppu elämän
kestävän ystävyyden ja projektin hän tällä ensimmäisellä
yhteydenotollaan käynnisti.
2. Uudelleen nimeäminen
Webber kysyi aika pian Lauran mielipidettä ja suostumusta sille, että koko lastenosasto nimettäisiin hänen mukaansa ja Laurahan tähän suostui.
Siten Pomonan Carnegien kirjastoon perustettiin hetimiten jo vuonna 1950 uudistettu lastenosasto, jolle annettin nimeksi Laura Ingalls Wilder Room. Paras suomennos lienee ihan yksinkertainen Lauran huone tai kenties Ingalls Wilderin sali. Osasto pidettiin pienehkönä ja mielikuvitusta ruokkivana vähän kammiomaisena lukunurkkana, ja avajaisiin oli tulossa kutsuvieraaksi Laura ihan itse puhumaan vieraille ja sadoille lapsille.
Avajaispäivä oli 25.5.1950, mutta Lauran vierailu paikanpäällä juhlapuhujana ei toteutunut. Laura oli vastikään jäänyt leskeksi ja tunsi itsensä voimattomaksi lähtemään tälle reissulle. Olihan hänellä toki ikääkin jo 83 vuotta eikä omakaan terveys ollut enää täysin terävimmillään.
Tähän mennessä Claran ja Lauran kirjeenvaihto oli ollut jo varsin runsasta. Kirjastoon oli saatu näytteille huomattavan paljon Lauran omakätisiä kirjoituksia, viestejä ja muistelmia.
Lisäksi Laura lähetti Webberille itse äänittämänsä puheen, jossa hän pahoittelee pois jäämistään sekä antaa lämpimät kiitokset ja terveiset kuulijoilleen ja lukijoilleen.
Tämä äänite on edelleen ainoa tiedossa oleva äänitallenne, jolla kuullaan Lauran oma ääni.
3. Erikoisuudet ja vetonaulat
Kirjaston ainutlaatuisena erikoisuutena voidaan pitää mainitun äänitallenteen ohella myös Lauran lahjoittamaa käsin kirjoitettua alkuperäistä käsikirjoitusta teokseen Pieni kaupunki preerialla.
Webberin ja Wilderin pitkä ystävyys johti siihen, että Laura lahjoitti kirjastolle – tai oikeastaan Webberille henkilökohtaisesti – mm. henkilökohtaisia valokuvia perhealbumeistaan, alkuperäisiä käsikirjoituksia, signeeratut ensipainokset kaikista kirjoista sekä Lauran itsensä piirtämän kartan kaikista perheen asuinpaikoista.
Varsinkin Lauran kirjeet ovat erityisen tärkeitä siksi, että tuohon aikaan Wilder oli jo varsin iäkäs. Hän kärsi kivuliaasta niveltulehduksesta, joka teki kirjoittamisesta hänelle erittäin vaikeaa. Siksi jokainen käsinkirjoitettu kirje vaati erityistä vaivannäköä ja oli siis suuri henkilökohtainen kunnianosoitus Webberille.
4. Kysymys/vastaus -suhde lasten kanssa
Varsinkin kirjaston avajaisia varten kirjoitettu kirje vuodelta 1950 on huikean kiinnostava kuvaus vanhan Lauran luonteesta ja omistautumisesta. Siinä Laura pahoittelee poissaoloaan ja sitä, ettei hänen terveytensä oikein mahdollista pitkää matkaa Missourista Kaliforniaan. Kirjeessä hän korostaa, kuinka äärimmäisen kiitollinen on kuitenkin Webberille tästä saamastaan kunnianosoituksesta. Kirjeen mukana Laura lähetti äänitallenteen, jossa hän osoittaa sanansa suoraan lapsikuulijoille. Myös kirjeessä hän kirjoittaa viitesanansa osoittaen ne suoraan lapsille ilman välikäsiä. Lauralla oli nimenomaan tapana osoittaa kaikki viestinsä suoraan lapsille lasten ymmärtämällä kieliasulla, jolloin ei tarvittu ketään aikuista niitä sen tarkemmin selittämään. Tässä kirjeessä hän vahvistaa lukuisten lähettämiensä tavaralahjoitusten aitouden sekä antaa tarkat ohjeet, kuinka viesti tulisi lukea ja oheinen äänitallenne lapsille soittaa avajaistilaisuudessa. Tämä kirje on kirjoitettu Lauran kotona Rocky Ridgen maatilalla samanlaiselle kirjepaperille, jolle Laura kirjoitti kirjansakin.Kirjastossa oli myös mahdollisuus jättää Webberille suoraan Lauralle osoitettuja kysymyksiä. Webber sitten toimitti ne Lauralle. Laura Ingalls Wilder oli mielissään lasten osoittamasta kiinnostuksesta ja hän vastasi näihin kysymyksiin säännöllisesti. Kirjastonhoitaja Webber sitten laittoi Lauran vastauskirjeet näkyville lasivitriiniin, josta lapset - tai muutkin kirjastokävijät - saivat nämä lukea. Laura vastasi usein kattavasti ja kuvaili tarkentavissa kuvauksissaan asioita tavoilla, joita ei kirjoista löytynyt ja lisäsi myös ennen lukemattomia yksityiskohtia, joiden ansiosta Lauran kirjeet olivat hurjan suosittuja. Yleisimmät kysymykset olivat:
- Onko kaikki tarinat totta? Tämä oli yleisin kysymys, ja Laura vastasi aina, että kirjat perustuvat tositapahtumiin, mutta hän oli joutunut vähän muuttamaan joitain yksityiskohtia tai yhdistelemään tapahtumia, jotta tarinasta tulisi sujuvampi ja helppolukuisempi kirja.
- Mitä Jack-koiralle tapahtui?
- Missä Mary on?
Webber sitten tosiaan toimitti kysymykset Lauralle, joka tunnollisesti vastaili niihin, ja nämä vastauksetkin ovat suurilta osin edelleen näytteillä. Nämä henkilökohtaiset käsin kirjoitetut vastaukset olivat Webberille tärkeitä, sillä ne tekivät kirjojen pioneeritytöstä oikean elävän ihmisen, joka ihan aidosti oli edelleen kertomassa elämästään. Ymmärrettävästi tuon ajan lapsillekin tämä oli mullistava juttu.
5. Nykytila
Nykyisessä muodossaan Laura Ingalls Wilder Room toimii monipuolisena puuhakeskuksena. Alun perin suurten tummien kirjahyllyjen ja suurten nojatuolien maisemoima satumainen, kiemura sisustus kävi vuonna 2025 läpi pitkän ja yli 6 miljoonaa dollaria maksaneen remontin, jossa tila uusittiin ja modernisoitiin kauttaaltaan. Tänä päivänä osasto on valoisa ja tilava museo- ja leikkitila, jossa järjestetään monenlaisia kerhoja pienten lasten Lego-illoista satuhetkiin. Osastossa saa apua läksyjen tekoon ja siellä järjestetään mm. erilaisia pelikerhoja niin lautapelien kuin tietokoneiden äärellä.Tilan ylivoimainen vetonaula on kuitenkin edelleen se kymmeniä vuosia vanha satojen kuvien, kirjojen, kirjeiden, muistelmien ja minifiguurien Pieni talo –teemainen kokoelma, joka on mittaluokassaan kiistatta maailman kattavin sellainen.
+. Clara Webber (1890 - 1983)
Clara Jane Webber syntyi Illinois´ssa 3.12.1890. Hän teki pitkän ja arvostetun työuran
lastenkirjastohoitajana, ja hänet muistetaan parhaiten juuri tästä työstään Pomonan kaupinginkirjastossa.Jo ennen Kaliforniaan muuttoaan Webber tuli tunnetuksi Ohiossa, jossa hän topakasti kehitti paikallisia kirjastoja lapsilähtöisimmiksi kokonaisuuksiksi ja muutti aiemmin tylsät kellarimaiset lasten nurkkaukset suorastaan lapsimagneeteiksi, jotka houkuttivat lapsia kirjallisuuden ääreen. Eräs (vanha ja epävarma) kolumni kertoo Webberin aloittaneen kirjeenvaihdon Ingalls Wilderin kanssa jo Ohiossa asuessaan, jolloin tämä yhteys olisi siis avattu valmiiksi Webberin muuttaessa Kaliforniaan.
Ohiossa työskennellessään hän kehitti lapsia kiinnostavia suuria kirjakokoelmia, ja ilmeisesti tässä samalla heräsi alkuperäinen kiinnostus Ingalls Wilderinkin kirjojen maailmaan.
Kalifornian Pomonan kaupunki halusi nimenomaan juuri tämän tyyppisen innovatiivisen ihmisen kehittämään heidän toimintaansa. Samalla he halusivat palkata ensimmäistä kertaa pelkästään lastenosastoon keskittyvän työmtekijän. Valinta osui ohiolaiseen Webberiin, joka muutti Kaliforniaan työn perässä.
Täällä hän teki merkittävän elämäntyönsä, josta näköjään vielä minäkin tässä kirjoitan - ja sinä luet.
Kaliforniassa hän on nykyään hyvin tunnettu ja arvostettu paikallinen kirjastolegenda ja hänen työnsä huomioidaan edelleen. Hänen perustamansa Laura Ingalls Wilder Room toimii edelleen ja on aktiivisessa käytössä.
Hänen luomansa Pieni talo –näyttely on niinikään maailmanlaajuisesti tunnettu.
Lisäksi yksi erikoisista tavoista muistaa Webberin työtä on vuosittäin järjestettävä Gingerbread Sociable –tapahtuma. Kyseessä on minifestarit, jotka on järjestetty joka vuosi Laura Ingalls Wilderin 100-vuotis syntymäpäivistä lähtien eli vuodesta 1967. Tapahtuma järjestetään yleensä helmikuun ensimmäisenä lauantaina ja kyseessä on siis vapaasti suomennettuna piparkakkufestarit, jonka valttikorttina toimii kattavat kakkumaistiaiset. Tai oikeastaan koko tapahtuma on pelkkää Ingalls-teemaista syömistä. Huomionarvoista on se, että nämä piparkakutkin on huikeaa Ingalls-historiaa, sillä ne leivotaan Wilderin alkuperäisen kotireseptin mukaan, jonka hän antoi henkilökohtaisesti Webberille.
Clara Webber aloiti Pomonan ensimmäisenä lastenkirjastonhoitajana 1948 . Hän toimi tässä virassa aina eläköitymiseensä eli vuoteen 1970 saakka. Tämän jälkeen Clara muutti takaisin synnyinseudulleen Illinois´ïin Morrisin kaupunkiin, jossa vietti eläkepäiviään. Hän kuoli 27.9.1983.
++. Laura Ingalls Wilderin piparkakkuresepti
Lauran itse kirjoittama resepti on oikeastaan pehmeä mausteinen kakku eikä niinkään mikään piparkakku tai pipari kuten se oikeastaan suomennettuna kääntyisi. Lauran tiedetään usein tarjoilleen tätä herkkua vierailleen suklaakuorrutteen kanssa.Voisiko tätä sitten kutsua pikemminkin inkiväärikakuksi?Ainekset:
- 2,4 dl fariinisokeria
- 1,2 dl huoneenlämpöistä voita tai leivontarasvaa
- 2,4 dl melassia
- 2 tl ruokasoodaa
- 2,4 dl kiehuvaa vettä
- n. 7 dl vehnäjauhoja
- 1 tl jauhettua inkivääriä
- 1 tl jauhettua kanelia
- 1 tl jauhettua maustepippuria
- 1 tl jauhettua muskottipähkinää
- 1 tl jauhettua neilikkaa
- ½ tl suolaa
- 2 kananmunaa, kevyesti vatkattuna
Valmistusohje:
- Esivalmistelu: Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota vuoka n. 23x23 cm.
- Sekoitus: Vaahdota sokeri ja rasva keskenään. Lisää melassi ja sekoita hyvin.
- Soodavesi: Liuota ruokasooda kiehuvaan veteen. Varoitus: seos kuohuu voimakkaasti! Kaada seos taikinaan.
- Kuivat aineet: Siivilöi jauhot ja mausteet yhteen. Lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
- Munat: Lisää lopuksi kevyesti vatkatut kananmunat ja sekoita varovasti joukkoon.
- Paistaminen: Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 45 minuuttia (tai kunnes tikulla kokeiltaessa se jää puhtaaksi)