Tositarinat etusivu
Laura Ingalls Wilder
Lauran perhe
Muut ihmiset
Lauran muutot
Kotitalot
Kirjat
Sekalaiset
Laura Ingalls Wilder Award
Amerikan kirjastoyhdistyksen lastenpalvelujen alajaosto perusti 1954 Laura Ingalls Wilderin nimeä kantavan palkinnon tarkoituksena
antaa tunnustusta Yhdysvalloissa julkaistun lastenkirjallisuuden tekijöille samalla osoittaen kunnioitusta Lauran työtä kohtaan.
Nykyisin palkinto, sen harvinaisuus, arvostus, historiallisuus ja jopa nimi on
sössitty, ja sitä jaetaan joka ikinen vuosi täysin eri nimellä. Vuoden 2019 jälkeisiä voittajia en siten viitsi enää edes seurata tai listailla sen suuremmin.
1. Historia
Laura Ingalls Wilder palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1954, jolloin se luovutettiin Lauralle itselleen. Tämän jälkeen kunnianosoitus annettiin 1960 alkaen viiden vuoden välein, vuodesta 1980 eteenpäin kolmen vuoden välein, 2001 alkaen joka toinen vuosi, ja 2015 lähtien vuosittain. Nimitys ei ole koskaan sisältänyt rahapalkintoa vaan on enemmänkin pelkkä kunniamaininta. Dollarien sijaan saajalle luovutetaan kädenpuristuksen ohella mainetta, kunniaa sekä Garth Williamsin suunnittelema pronssinen mitali.2. Myöntämisen perusteet
Palkinto myönnetään joko kirjailijalle tai kuvittajalle, jonka teokset ovat olleet vuosia lasten kestosuosikkeja.Kirjailijan kansallisuudella tai kirjojen alkuperämaalla ei ole merkitystä, kunhan ne on julkaistu myös Yhdysvalloissa. Edes ehdokkaaksi ei pääse yhden tai parin kirjan perusteella vaan työn on täytynyt jatkua pitkään ja sisältää useita lapsille suunnattuja kirjoja, joiden on täytynyt olla saatavilla ja aktiivisesti kysyttyjä vähintään kymmenen vuoden ajan. Kirjojen on lisäksi tullut olla huomattavia omalla aihealueellaan tai luoda kokonaan uutta tyyliä lastenkirjallisuuteen.
3. Palkitut
1954 – Laura Ingalls Wilder (1867 – 1957)1960 – Clara Ingram Judson (1879 – 1960)
1965 – Ruth Sawyer (1880 – 1970)
1970 – E. B. White (1899 – 1985)
1975 – Beverly Cleary (1916 – )
1980 – Theodor S. Geisel (Dr. Seuss) (1904 – 1991)
1983 – Maurice Sendak (1928 – 2012)
1986 – Jean Fritz (1915 – )
1989 – Elizabeth George Speare (1908 – 1995)
1992 – Marcia Brown (1918 – 2015)
1995 – Virginia Hamilton (1936 – 2002)
1998 – Russell Freedman (1929 – )
2001 – Milton Meltzer (1915 – 2009)
2003 – Eric Carle (1929 – 2021)
2005 – Laurence Yep (1948 – )
2007 – James Marshall (1942 – 1992)
2009 – Ashley Bryan (1923 – 2022)
2011 – Tomie dePaola (1934 – 2020)
2013 – Katherine Paterson (1932 – )
2015 – Donald Crews (1938 – )
2016 – Jerry Pinkney (1939 – 2021)
2017 – Nikki Grimes (1950 – )
2018 – Jacqueline Woodson (1963 – )
--------------------------------------------------
2019 – Walter Dean Myers (1937 – 2014)
2020 – Kevin Henkes (1963 – )
2021 – Mildred D. Taylor (1943 – )
2022 – Grace Lin (1974 – )
2023 – James E. Ransome (1961 – )
2024 – Pam Muñoz Ryan (1951 – )
2025 – Carole Boston Weatherford (1956 – )
Jacqueline Woodson jäi palkinnon viimeiseksi voittajaksi, koska nykyään valloilla olevan cancelkulttuuri aiheutti sen, että palkinnon nimeä jouduttiin muuttamaan. Myös legendaarinen upea mitali jäi ilmeisesti kokonaan historiaan.
4. Tunnetuimmat ja uusimmat palkitut
1970 – E. B. Whiten tunnetuin luomistyön hedelmä lienee Littlen perheessä asusteleva puhuva hiiri Stuart Little, jonka kevyessä koko perheen elokuvaversiossa esiintyi mm. Kyllä Jeeves hoitaa -sarjasta tuttu Hugh Laurie. Myös tammikuussa 2007 Suomen teattereihin saapunut Julia Robertsin tähdittämä elokuva Lotta ystäväni (Charlotte's Web) perustuu E. B. Whiten samannimiseen lastenkirjojen klassikkoon vuodelta 1954.1980 – Theodor S. Geisel alias Dr. Seuss on niittänyt mainetta Suomessakin joka joulu esitettävien parinkin hyvin tunnetun lastenelokuvan luojana. Hänen kirjoistaan löytyvät mm. joulua vihaava ja sen varastava peikko Grinch, sekä puhuva kissa Katti (Cat in the Hat). Molempien elokuvaversioissa nimiroolin vetää jälleen kerran pahoin epäonnistuva kumipää Jim Carrey. Varsinkin tämä Katti-elokuva sisältää niin paljon alatyylin ja törkeän seksistisiä ns. vitsejä, ettei elokuva valitettavasti enää sovellu edes omalle kohderyhmälleen katsottavaksi.
2005 – Laurence Yep on amerikankiinalainen kirjailija, jonka lukuisiin suomentamattomiin töihin kuuluvat mm. kirjat The Rainbow People, Dragon Steel, Child of the Owl, Dragonwings ja The Khan’s Daughter. Hän on puurtanut lasten ja aikuisten kirjojen parissa jo yli kolmekymmentä vuotta julkaisten liki kuusikymmentä kirjaa. Palkinnon perusteissa mainittiin Yepin pitkäkestoinen ja huomattava työ usealla kirjallisuuden alalla ja tyylisuunnalla tuoden esille kulttuurien välisiä pulmia ja eroavaisuuksia. Kuten kirjojen nimistäkin (Lohikäärmeen siivet, Sateenkaaren kansa jne.) voi jo päätellä, Yep liikkuu lähinnä aasialaisten teemojen parissa soveltaen niitä lasten ymmärtämällä tavalla jokapäiväiseen amerikkalaiseen elämäntapaan.
2007 – Vuoden 2007 palkinnon saajaksi valittiin postuumisti yhdysvaltalainen kirjailija ja kuvittaja James Marshall. Marshall opiskeli viulun soittoa, mutta vammauduttuaan lento-onnettomuudessa joutui sen lopettamaan ja ajautui lastenkirjojen maailmaan. Ensimmäinen kuvittamansa kirja oli 1971 ilmestynyt Byrd Baylorin kirjoittama Plink, Plink, Plink. Tunnetuin saavutus oli kuitenkin hänen itsensä kirjoittama ja kuvittama seitsenosainen George and Martha -kirjasarja. Myös Marshallin uudelleen versioima ikivanha satuklassikko Kultakutri ja kolme karhua oli erittäin suosittu ja palkittukin lastenkirja vuonna 1989. Yli kaksikymmentä vuotta kestäneellä urallaan Marshall kuvitti myös paljon muiden kirjailijoiden kirjoja vaikka ei koskaan ollut opiskellut päivääkään lapsille kirjoittamista eikä piirtämistä. Kymmenet tällaiset ovat vielä nykyäänkin lastenkirjastojen kestosuosikkeja. Yhtään Marshallin kirjoittamista kirjoista – kuten ei tiettävästi kuvittamistakaan – ei ole suomennettu. Marshall kuoli 13.10.1992 – vain kolme päivää 50-vuotispäiviensä jälkeen.
2009 – Ashley F. Bryan on aito New Yorkin ns. mustien kaupunginosien kasvatti, syntynyt Harlemissa ja vietti lapsuutensa Bronxissa. Hänen työnsäkin aiheet liittyvät useimmiten afrikanamerikkalaiseen elämään ja maailmankuvaan. Hän on vuosien saatossa toiminut opettajana sekä lapsille, nuorille että aikuisille, oppiaineinaan mm. maalaus ja piirustus, runous ja kirjallisuus. Vuonna 1986 hänet nimitettiin taideaineiden emeritusprofessoriksi. Vaikka Bryan on useita vuosikymmeniä ollut kirjallisuusalan tuntijoiden erittäin suuresti arvostettu, hänen töitään ei Suomessa tunneta käytännössä lainkaan. Hän on saanut lastenkirjojen kuvituksistaan myös ennen LIW Awardia lukuisia palkintoja, mm. 1980-luvulla Bryan otti vastaan kaksikin eri palkintoa lastenkirjojen kuvituksistaan sekä itse kirjoittamansa kirja Lion and the Ostrich Chicks and Other African Folk Tales huomioitiin Coretta Scott King palkinnolla. Monet hänen kuvittamistaan kirjoista on huomioitu vähintään ehdokkuudella Amerikan kirjastoyhdistyksen vuosittaisessa palkintogaalassa. 1990 hän sai yhden lastenkirjallisuuden arvostetuimmista palkinnoista, Arbuthnot Prizen. Lastenkirjojen ohella Bryan on julkaissut myös aikuisille suunnattua kirjallisuutta sekä runoteoksia. Bryanin koti sijaitsee Mainen osavaltiossa pienessä Islefordin rantakaupungissa, jossa hän jatkaa yhä edelleen aktiivista uraansa kirjallisuuden parissa vaikka onkin varsinaisesta ansiotyöstään vetäytynytkin jo aikoja sitten. En ymmärrä mitä ihmiset tarkoittavat puhuessaan vuosista, hän totesi eräässäkin haastattelussa. Lähestyn asioita aivan kuin olisin juuri aloittanut. Löydän alati uusia maailmoja ja minulla on jatkuva kiinnostus kehittyä. joka kerta kun saan jonkin työni päätökseen, en malta odottaa että pääsen aloittamaan alusta ja luoda jotain vieläkin parempaa.
5. Palkinnon myöhempi kohtalo
2018 – Uutisoitiin Suomessakin näkyvästi, kuinka Lauran nimi ei enää vastaisuudessa sovellukaan kyseisen palkinnon nimeksi. Perusteena oli tämä nykyään valloilla oleva kaikkienmiellyttämis- ja mielensäpahoittamiskulttuuri. Muun muassa Turun sanomat uutisoi asiasta seuraavasti: "Palkinnon myöntävä lasten kirjastoseura tuli siihen tulokseen, että kirjassa kuvatut stereotyyppiset asenteet eivät sovi yhteen sen arvojen kanssa. Ingalls Wilderin löyhästi omaelämäkerrallisissa lastenkirjoissa kuvataan 1800-luvun uudisraivaajaperheen elämää, ja Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaista puhutaan samassa vihamielisessä ja halveksivassa sävyssä kuin tuon ajan uudisraivaajat puhuivat. Päähenkilöt toteavat muun muassa, että "vain kuollut intiaani on hyvä intiaani".Palkinnon uudeksi nimeksi annettiin Children's Literature Legacy Award, jota en edes ala suomentamaan. Nimestä saatiin siis rasistisia kirjoja kirjoittanut Laura Ingallsin nimi pois ja nyt ovat kaikki sijaismielensäpahoittajat sekä muut neekerit ja inkkarit ihan pirun tyytyväisiä. Palkintoa jaetaan edelleen vuosittain, mutta koska palkinnon saajat ovat meille Suomessa pääosin ihan outoja eikä palkinto enää oikeastaan mitenkään enää edes liity Ingalls Wilderiin, niin annan näiden palkinnonsaajien nimetkin (tai ainakin esittelyt) olla ihan rauhassa. Ei ne ketään kiinnosta kuitenkaan. Pidän listaa yllä vain jos tämän sivun joutuu joskus muutenkin koodaamaan uusiksi - kuten nyt kesällä 2025,